United States or Central African Republic ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elämää Ei sota riistä voiton voipi riistää Ja vapauden, kuulkaa: vapauden! Pois orjuus! ennen kuolema. ZUUR. On paise Pakottavainen rinnassani. Halpa On mulle elämä. Jos Kosbini Voin kostontiellä saavuttaa, niin terve, Ihana kuolo, mulle noutajaksi! HUUR. Jokainen meist' on kuolemalle velkaa, Mut tuonpa summan kyllä ehtii maksaa. Niin kauan täytyy taistella kuin jaksaa. EVI. Siin' oikein lausut.
Niin Sokrates sanoi: "käske miehen vaan olla hyvillänsä; ainoastaan valmistakoon hän tuota valmistettavaansa sen verran, että hän voi minulle kahdesti antaa, ja, jos tarvittaisiin, kolmastikin." "Tuonpa melkein jo tiesinkin", vastasi Kritoni, "mutta hän on jo kauan minua vaivannut." "Anna hänen olla", sanoi Sokrates.
Palasen, parhaan palan sen vei isä, Kun manaan läksi, toisen äidin nisä, Vaan tuonpa sentään rakkaudesta soisin, Kun loput murut säilyttää vaan voisin. Mut korpit nuo, ne etsii makupalaa. Ne ystävien lailla mua halaa Ja halatessaan rintaan kyntens' iskee Ja minust' irti kynsin palan kiskoo.
Julistusta sitte yksin Luki, päätä heilutellen. Uteljaisna toiset istui, Oottain saada kuullaksensa, Mitä taas olj määrättynä Heidän seurattavaksensa. Toinen kuiskaa toisellensa: "Kylläpä mä asian arvaan; Tuonpa kautta meille suodaan Palkan suurennusta varmaan".
Sinne saatin saahun lapsen, Sinne aiotun asetin; Annas Jumala aamun tulla, Tuo Jumala toinen päivä, Otan vaatetta vakasta, Liessinkiä lippahasta, Millä neittä valmistelen, Kanaistani kaunistelen Jolla peitän pientä päätä, Katan kaunista hivusta; Tuonpa kukkana tupahan, Pöyhäytän pöyän päähän, Ihmisten ihottavaksi, Kansan katsaheltavaksi." Katso neitoasi !
Sun on hän oleva, sa prinsessaa et silti köyhdytä: on samanlaista tää kiintymys kuin kaikki muutkin hällä. Kuin hento valo kuun, ne niukasti valaisee öisen vaeltajan tietä; ei lämpöä, ei elon hurmaa hehku ne ympärilleen. Tasson onnesta hän erossakin samoin iloitsee kuin milloin joka päivä hänet näki. Ja enhän ystäväni kanssa sentään maanpakoon täältä aio kaikota: mä vielä palaan, tuonpa hänetkin.
Omri taistelee suojellakseen Bileamia. Noin taistellaan! Teet oikein, Omri! Tuonpa apuni. Omri saapi erään Israelilaisen keihäästä syrjäpiston, kaatuu. Ah! Hänkin sortuu! Uskollisin mies! Täss' yksin seison minä, kansaton. On kansaton ken hengenheimoton. Näen loppuni. On kaikki raunioina. Mit' etsin, toivoin kaikk' on rauennut. Elämä, joka kuolemassa voitat, Sun suuruutesi valtaan heittäyn!
"Tuon elävän käpälä," sanoi hän, "on hyvä välikappale kynsi-ajosta vastaan." Ja hän otti puukkonsa. "Kärsiväisyyttä," sanoi kettu, "parempi on elää kolmin jaloin kuin kuolla nelin." Ja hän antoi leikata käpälänsä, äännähtämättäkään. Lopuksi tuli nainen kävellen, lapsi sylissä. "Tuonpa elävän hampaista," sanoi hän, "saan minä kaulanauhan, joka varjelee pikku poikani pahalta silmältä."
KRISTO. Ei niin vihaisesti, Nummi-Martta; sillä tuonpa teille iloisen sanoman. Esko lähestyy nuoren vaimonsa kanssa; kaunis tyttö, kuin aamurusko punertavat poskensa ja silmät säteilee kuin kaksi aurinkoa. Kohta ovat tässä. Peltolan pihalla Esko hevoistansa juotti. MARTTA. Sinä valehtelet, mies! KRISTO. Totta puhun! Siinä ovat! Kuulenpa ratasten jyrinän myös. Mitä aattelen tästä?
"Sinä olet leikkipuheinen", sanoi Anni, "tuonpa matkin isälleni; hän kuulee semmoista mielellään". "Ei se ole tarpeellista", vastasi Lents, "siinä on kylliksi, kun sinulle vaan sen sanoin; älä sitä kauemmaksi kanna". Lents käveli tuota pitkää, tähän vuoden aikaan melkein pohjatonta tietä Morgenhaldesta edes ja takasin, ikäänkuin kävelisi hän yhdestä huoneesta toiseen.