United States or Estonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heidät hylkäänkö Ja kansani, jok' on mun hyljännyt? Ken kolkuttaa? ORJA. Sun omat oppilaasi, Vakoojat Moabista palanneet. NERGAL, OMRI, ORGON, ORNAN, LAOMER ja PATROS. BILEAM. O, tervetulleet! Sinne kiiruhdan. On aamuhetki meille kullan kallis. NERGAL. Meit' ajoi rankka kiire kantapäillä.
Jok' etsi valtaa eikä tyydy valtaan, Jok' etsi rauhaa, mutta voitti myrskyn, Sisäisen liekkimyrskyn haikean, Nyt etsii verta, ulkomyrskyä Sisäisen sammutteeksi. Pakene! OMRI. En, kun en voi, ei salli luontoni. Sinua vaan se vaatii seuraamaan. BILEAM. Mut kuolla saat kuin uskollinen koira, Jok' isäntänsä kohtalost' ei luovu. OMRI. Isäni, isäntäni, kaikkeni, Mun elämäni aatos olet sinä.
Hän osti Semeriltä Samarian vuoren kahdella hopeasentnerillä, ja rakensi vuorelle, ja kutsui kaupungin, kun hän rakensi, Semerin, vuoren herran, nimellä Samariaksi." Tuo Omri, joka kaupungin perusti, oli kumminkin jumalaton mies, joka "teki pahaa Herran edessä." Suurenmoisesti, muhkeasti elettiin kaupungissa, ylellisyydellä ei ollut mitään rajoja.
Hän viel' ei hylkää mestariansa. OMRI. Sitäkö voisin? BILEAM. Terve, poikani! Mihinkä Nergal jäi? Hän vannoi Minua seuraavansa kuolemaan, Jos tarvitaan. Nyt missä viipyy? OMRI. Oi! Sanoa hävettää ja säälittää Sinulle suoraa oppilaastasi Niin kuin on totta. BILEAM. Kerro totta vaan! Suun tahraa valhe, mielen eksyttää Ja pahan muuttaa vielä pahemmaksi. Siis totta kerro, luontees lainaa värit.
Noin kansa suvustaan kun halpaa uskoo, Se vaipuu vaan, ei nouse, ylene: Jumalan suku yksin jumalistuu. BILEAM. Siis neuvot, Laomer? LAOMER. Hylkää eläimet Ja itse kasva jaloss' uskossasi: Ei palmu orjantappuraa voi nostaa, Molemmat seuraavat ne luontoaan. OMRI. En tuota ymmärrä, vaan ymmärrän, Ett' yksimielisyyttä Moab puuttuu. Jokainen siellä kiskoo nuottiaan Ja rikkoo soinnun, kansan ehjyyden.
OMRI. Baal-Peorista lähtiessä Nergal Niin kauan näytti mieltä rohkeaa, Kuin sodan entehist' ei totta kuultu. Vaan kuultuaan, ett' Israelin uhka Todella kääntyi rankaks' kostotyöksi, Hän päätöksensä söi ja arveli: Elämä maukkaampi on kuin kuolo, Kun oma aatos taisteluun ei johda.
Luo itseluottamusta kansahan, Siin' on sen tarmo, siinä BILEAM. Pettymys. Jos vanhat jumalat ei kukistu Ja sorru Baalin synkkä pappeus, Jok' etsii valtaa, nautinnoita, vaan Ei totuutta ja hengen edistystä, Jos murru ei tuo laho pökkelö, Ei elinvoimaa uutta nousta voi, Vaan valheen taika kansaa hervaisee. OMRI. Sinua uskon, jalo mestari.
NERGAL. Hän meidän käski kansaa kuulustella, Se onko kylmä, penseä tai lämmin, Terästä, vaskea tai tinaa vaan: Jos terästä, niin miekka pelastaa, Jos vaskea, niin kilpi suojelee; Mut tinan pelastaa vaan viekkaus, Sulava, liukas. OMRI. Lasket omias! NERGAL. Kun kukin panee parhaan omansa, Niin voitto meidän on. EGLON. Siis emme varro, Vaan riennätämme ilosanomaa Kuninkaan kuulla.
Jos juoni temppeliss' ei onnistuis, On varoill' oltava ja valmis sotaan. Siis joukot lähtöön järjestä ja mene! Kansalle. Täst' edes kansassani pappeutta Saa johtaa ystäväni Bileam. Hänelle kunnia! Hän eläköön! KANSA. Eläköön! Baalak lähtee Israelin airueiden kanssa. Kansa seuraa vähitellen. NERGAL. Me varrommeko häntä tuolla? OMRI. Emme. Hän itseään nyt kaipaa. Lähtekäämme!
OMRI. Kuin käypä viini kuohuu kuurnastaan, Niin himot läikkyvät nyt yli laitain. NERGAL. Ja vehke kypsyy askel askeleelta. Elämää himo, näetkös, synnyttää. Sen kautta aatos puettuu ruumiiseen Ja henki lihan ottaa asuakseen. Himoa paitsi kaikk' on kuollutta. Kun herää himo, syttyy elämä. Näetkö tuossa kuinka piiri pyörii Ja nuoret palaa rakkaudesta.