United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso: johan olet Pohjolassa käynyt, johan olet Sammon takonut!» Ja Väinämöinen kysyy Ilmariselta: »Veli seppo Ilmarinen, Mit' olet pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?»
Lokka, luopuisa emäntä, Kalevatar, kaunis vaimo, sanan virkkoi, noin nimesi: "Se on poikani rekonen! Jo tulevi Pohjolasta nuoren neitonsa keralla! "Lähes nyt kohti näitä maita, kohin näitä kartanoita, ison saamille tuville, vanhemman varustamille!" Se on seppo Ilmarinen jo kohta kotihin saapi, ison saamille pihoille, vanhemman varustamille.
Kun joukot pohjolasta pois taas riensi, kuulla sain, jok' ottelussa kuinka hän ol' urhoist' urhokkain. Jo risti rintaan pantihin ja kohta, kuulin, toinenkin; ah, mielessäni aattelin, kenp' oisi myötä vain!
Se uros, jonka tuli saada niin suuri, vaikea työ tehdyksi, jonka tuli ihmisiä syövästä, urohia upottavasta, mahtavasta Pohjolasta ryöstää sen kallehin aarre, ei voinut olla tavallinen kuoleman-alainen, hänen piti olla, jos ei jumala, niin kumminkin jumalallista sukuperää.
Voikos ajatella ihanampaa, jalompaa kuvausta laulun jumalallisesta lahjasta! Paluumatkalla Pohjolasta ryöstetyn Sammon kanssa pyytää viisas Wäinämöinen kaikin tavoin hillitä varomatonta Lemminkäistä, joka jo ennen aikojaan tahtoisi viettää voittoa laululla.
Pohjolasta lähetetyt taudit parantaa hän tehokkailla luvuilla; Pohjolan nostaman karhun kaataa hän keihäällänsä; ja kun viimein Louhi on auringon ja kuun sulkenut vaskiseen vuorehensa, menee Wäinämöinen yksin tappeluhun Pohjan poikain kanssa, liistäin päitä poikki niinkuin nauriin napoja.
"Minusta ovat meidän vikamme paremmat kuin italialaisten hyveet jos heillä niitä ollenkaan onkaan." Totilan mieleen välähtivät samanlaatuiset sanat, jotka hän itse oli aikoinaan sanonut Juliukselle. "Pohjolasta lähtee kaikki voima Pohjolan kansoille kuuluu maailma." "Sano se heille lempilaulusi sanoilla", virkkoi hänen sisarensa. Hän ojensi veljelleen harpun.
Väinölän ja Pohjolan välille syttyi sota sammosta, jonka Ilmarinen oli sinne takonut ja joka tuotti Pohjolalle suurta onnea ja rikkautta. Väinämöinen ja muut Väinölän uroot kävivät sampoa ryöstämässä Pohjolasta, ja siitä syntyi suuri taistelu Väinölän ja Pohjolan väen välillä. Siitä taistelusta on kertomus tuonnempana.
Mun aikan' tuli, tuli myrskyn lailla, Ja myrskyn lailla pohjolasta perkaan Pois aurehen, mi saastuttaa sen ilmaa, Ja muran kaiken, mit' on maalla sen. Mun voitto on, ja niin sit' aion käyttää, Ett' yksikään ei sitä multa kiellä. Mun tuomio, ja niin sen langetan, Ett' armo hellivä ei kirvest' estä. Mun Ruotsi on, ja kruunun sen ma saan, Kun rauhaan, voimaan olen saanut maan. Scheel!
Sanoi äiti Lemminkäisen: "Mit' olet pahoilla mielin, kuta synke'in syämin Pohjolasta tultuasi? Oletko naisin naurettuna eli piioin pilkattuna? Jos olet naisin naurettuna eli piioin pilkattuna, toiset toiste pilkatahan, naiset vasta nauretahan." Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi emoni, kantajani! Ken mun naisin naurattaisi eli piioin pilkkoaisi!