United States or Lesotho ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAARLO. Luulo on tietysti vapaa, mutta erehdyt siinä kuitenkin. Vaikka tämä kotielämä ei tunnukkaan niin erittäin viehättävältä, täällä en juuri koskaan saa nähdä iloisia kasvoja paitsi silloin kuin pikku Kaarloni on terveempi hymyilee hän joskus minulle ja se antaa minulle rohkeutta toivomaan tulevaisuudessa onnellisempia aikoja.
He olivat kumpikin puolestansa vakuutetut siitä, ettei onnellisempia ihmisiä mailmassa löytyisi, kuin he, jos vaan olisivat velattomia ja vielä vähän rahaa takana; sitte heitäkin huomattaisiin mailmassa. He elivät säästäen ja tekivät työtä ja olivat aina hyvillä mielin.
Ei Jussi sentään ollut enää aivan ryysyinen rekale, sillä toisinaan teki hän vähäisen työtä ja oli hänellä jo muitakin keinoja, joilla sai rahoja kokoon. Eipä hän enää ollut aivan itkusilmäinen raukkakaan, hänestä oli tullut kavala ilkiö, joka sydämmessään vihasi kaikkia onnellisempia, eikä kammonut mitään konnantyötä, jota vaan uskalsi tehdä.
Tuli siihen Kaarina, joka oli istunut toisessa huoneessa ja kuunnellut. Mitä sinä nyt taas itket, mamma? Elä nyt turhia sure. Miksen surisi. Laurin ja Hagmanin tähden sinun ei ole tarvis surra. He ovat ehkä onnellisempia kuin kukaan meistä. Kun minä nyt edes vähänkään ymmärtäisin, mitä se sitten on kaikki! Sinun pitäisi lukea heidän kirjojaan, sanoi Kaarina hetken päästä.
"Mutta," alkoi äiti uudelleen vakaasti, "enhän toki tarvinne uskoa, että sinä kadehdit tuota kaunista tyttöä hänen ihanuutensa ja rikkautensa takia. Kateus, lapseni, ei synnytä yhtään onnea; sillä on, miten hyvänsä saisimmekin täällä maailmassa, aina useoita, jotka luulemme olevan onnellisempia kuin me itse olemme; ja jos me kadehdimme, olemme onnen helmassa onnettomia."
Dora oli seitsentoista vuotinen, ei erittäin kaunis, mutta ei rumakaan, ei älykäs, vaan eipä tyhmäkään ei oppinut, mutta ei taitamaton; sanalla sanoen, hän oli aivan tavallinen tyttö. Kuitenkin oli jotain erinomaista siinä perheessä, ja se oli heidän tyytyväisyytensä, joka näytti sitä ihmeellisemmältä, kuin rouva oli nähnyt onnellisempia päiviä.
Mutta eikö sinun käy sääliksi, Teuvo, nuorta vaimoasi antaessasi hänen näin yksin olla? Mikä on parempi, sekö, että olisimme kihloissa niinkuin te, tahi naimisissa niinkuin me? Olet oikeassa. Te olette onnellisempia, kuin me. Jos kauppa rupeaa hyvin käymään, niin muutamme yhteen asumaan. Miksi ette tekin mene jo naimisiin? Onhan teillä varoja. Vilhelmin palkka on vielä liian pieni.
Onnellisina he menivät Ihalan lehtokujaa pitkin, ja kun astuivat saliin, tuli patruuna hymyillen heitä vastaan, sanoen: »Minä luulen, että olette nyt vielä onnellisempia kuin ennen.» Vähän ajan kuluttua Aksel ja Ragnhild läksivät Ihalasta, ja Iiri meni kotiinsa Martin ja pikku Maurin luo. Seuraavana pyhänä vietiin Hely viimeiseen lepokammioonsa.
Niin, ihmiset eivät minua myrskyksi tunne: he kutsuvat hiljaisuuttani myrskyksi ja kammoavat sitä, mutta raivostani he hurmaantuvat. Kuta vähemmin heidän itse tarvitsee ajatella ja ponnistaa, sitä onnellisempia ovat. Tuulen mukana he rakastavat kulkea. Mitä sinä itsenäisyyksinesi heidän joukossaan teet? Herätät heidän vihansa ja heidän vainonsa!»
Mutta he olivat onnellisia yhteisesti, onnellisempia kuin muut. Mari ei ollut kenellekään muulle sanonut asiaansa kuin Elsalle, eikä kukaan muu taas tiennyt kuin Mari, että Elsa pitää Tuirasta.