Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Nuo kokouksen keskeen toi ne, ja nous Agamemnon; airut Talthybios, jaloääninen kuin ikivallat, viereen kansojen pään kävi karjua luo talutellen. Atreun poikapa nyt käsin kiskaltain veti veitsen, vyöllä mi vieress' ain' oli miekan valtavan huotran; otsuskarvat viilsi ja puoleen Zeun kädet nosti palvoen häntä; ja paikoillaan kaikk' ääneti istui, kuunteli kansain päätä akhaijit, kunnian antain.
2 PALVELIJA. Niinkuin selin käännyt Sa toveriisi, jonka hautaan laskit, Niin onnen haudalta nyt suosikitkin Pois hiipi, valhevalans' antain hälle Kuin tyhjän kukkaron; hän itse, raukka, Kuin ilmain varaan jäänyt kerjäläinen, Köyhyydessä ja vierottuna kulkee, Kuin herja, yksin. Lisää kumppaneita. FLAVIUS. Hävinneen talon särkynyttä kamaa!
Mutta viimein, koska tytön askare hänen mielestänsä kävi liian pitkäksi, tarttui hän rukoilijan käsivarteen ja talutti hänen takaisin latoon, lausuen: »mene sisään, rääsy, mene sisään ja älä siinä turhaan kastele itseäsi, sillä en tarvitse yhtään puolestani rukoilijata». Sisään astui neitonen, mutta kaatui kohta heiniin alas, antain lakkaamatta kaikua rukouksensa huutavan äänen; ja kuumia kyyneleitä vuodattivat naiset hänen vieressänsä.
Es'kuvat, avarat kuin maa mua kutsuu: Tuoss' suuri, mahtava on sotajoukko, Sit' ohjaa nuorekas ja hento prinssi, Jonk' uljas, kunnian innostama henki Salatun kohtalonkin pilkaks kääntää, Elonsa katoovaisen alttiiks antain Onnelle, vaaroille ja kuolemalle Vain munankuoren vuoks. Se toden suuri, Ken suuren aiheen vuoks vaan liikkuu, mutta Syyn korrestakin riitaan saa, kun vaarass' On kunnia.
Samainen ääni, joka poisti pelon minulta äkki-sokeudestain, vielä taas mulle antain halun haastamiseen näin jatkoi: »Seulall' olet hienommalla sa seulottava; nyt sun virkkaa täytyy, ken tähän maaliin suunnannut on jouses.» Ma näin: »Kai järjen syyt ja arvovalta, mi tulee ylhäältä, tään istuttaneet minuhun rakkauden liekin lienee.
Samainen ääni, joka poisti pelon minulta äkki-sokeudestain, vielä taas mulle antain halun haastamiseen näin jatkoi: »Seulall' olet hienommalla sa seulottava; nyt sun virkkaa täytyy, ken tähän maaliin suunnannut on jouses.» Ma näin: »Kai järjen syyt ja arvovalta, mi tulee ylhäältä, tään istuttaneet minuhun rakkauden liekin lienee.
Mutt' ei ainoasti käsin niitä Hoidellut hän, kallistuipa usein Kukkaa kohden, loi sen silmään silmäns', Antain pienokaisen juoda tulta Sielustaan ja henkens' elähyttää Kasvin pölyä himmeää ja mykkää. Itse hengelleen hän ruumiin otti Kukkasilta, pienimmänkin aatteen Puki kasteen, tuoksun, värin verhoon, Mullan lasten kanss' siis vaihtoi lahjoj', Antoi, otti, lempi loppumatta.
Ja hänen puoleensa nyt kallistuen ma kysyin: »Tekö täällä, Ser Brunetto?» Hän mulle: »Poikani, sa sallit ehkä, ett' taapäin kääntyy kerallas Brunetto Latini, antain ohi mennä jonon.» Ma hälle: »Tuota teiltä pyydän juuri; jos tahdotte, ett' istahdamme, teen sen, jos vain tuo mies, mun Oppaani, sen sallii.»
niin että katuen ja anteeks antain elosta erosimme, luottain Luojaan, mi meille suo nyt kaipuun nähdä häntä.» Ma virkoin: »Vaikka kuinka katson teitä, en ketään tunne, vaan jos suvaitsette, te puhukaa, ja vannon kautta rauhan, jota ma maailmasta maailmahan tään Oppahani johdoll' etsin, että teen minkä taidan, sielut onnelliset!»
niin että katuen ja anteeks antain elosta erosimme, luottain Luojaan, mi meille suo nyt kaipuun nähdä häntä.» Ma virkoin: »Vaikka kuinka katson teitä, en ketään tunne, vaan jos suvaitsette, te puhukaa, ja vannon kautta rauhan, jota ma maailmasta maailmahan tään Oppahani johdoll' etsin, että teen minkä taidan, sielut onnelliset!»
Päivän Sana
Muut Etsivät