United States or San Marino ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pari päivää myöhemmin oli Martilla keskustelu äitinsä kanssa navetassa. Tämä tapahtui pitkästä aikaa. Martti oli häätynyt sitä etsimään kuin viime hädässä, jolloin side kotiin ja vanhempiin tuntui katkeavan. Maailma oli toisinaan tuntunut hyvinkin houkuttelevalle silloin, kun kotiside vielä näytti olevan katkeamattoman luja ja lyhyt, joka laski liikkumaan vain määrätyllä alueella.

Mielt' ei muuttane mult' Agamemnon, Atreun poika, eikä akhaijit muut, kun paljas tyhjä on palkka katkeamattoman kamppailun vihamiehiä vastaan. Taistelit innoin tai koton' istuit, yksipä saalis; yksipä kunnia on, olit kehno sa tai uros kelpo; maineeton tai mainehikas saman kuoleman saapi. Mulla mi siit' etu on, jos sai kovat mieleni kestää, kons' yhä kamppailin minä antain henkeni alttiiks?

Ja niin katkeamattoman innostunut oli hän myös näissä uudistuspyrinnöissään että iltakaudet kulki yhden asunnosta toiseen työväenasiasta puhumassa. Kovanen ensiksi naurahteli koko miehen puuhille. Kunhan aikansa lieksahtelee kylläpä asettuu. Niin se on käynyt minulle, toiselle ja kolmannellekin hän ajatteli. Ei maailmaa kiirehtimällä korjailla!

Silmänäkö vaunuja vaunujen perässä. Vaunujen jono muodosti katkeamattoman kolmikertaisen rivin. Siinä nähtiin kaikenkaltaisia ajokaluja: kalleimpia, neljän hevosen vetämiä juhlavaunuja esiratsastajoineen ja pieniä aaseilla ajettavia vaunuja. Puolitiehen kun päästiin, seisotettiin vaunut hevoisten juottamisen tähden.

Koko heidän elämänsä on vaan katkeamattoman työn ja vaivan jono; sillä lasten kasvatuksen ja hoidon lisänä on heillä melkein kaikki halvimmat työt ja toimitukset. Miehille kuuluu ainoastaan metsästys ja sota, karjan vartioitseminen ja elatuksen hankkiminen. Kaikki muut toimet kuuluvat vaimoille. Vaimo ja mies harvoin toisensa hylkää, eipä vielä vanhuudessaankaan.

Saatoin nähdä yhdellä silmäyksellä kaikkien menneiden ilmennyksieni järkähtämättömän, katkeamattoman ketjun, kautta kamalien, muodottomien, saaliinjanoisten hirviöiden aina henkisempään, aina inhimillisempään ja jumalallisempaan itseyteen. Ja koska minä kerran saatoin nähdä tuon kaiken, tiesin samalla, että se oli mahdollista jokaiselle muullekin ihmiselle. Enkö ollut sitä ennen tiennyt siis?

Mies Lykian sitä ainoakaan ei suojata mieli danaolaisilt', ei näe vaivaa kiittäjätöntä katkeamattoman kamppailun vihamiehiä vastaan. Mies vähäarvoisempiko vai sais suojelun sulta, kehno, kun Sarpedon, majaystäväs, kumppanis, äsken jäädä akhaijein saaliiks sai sun varjelemattas, vaikk' eläessään ain' apu sulle ja Ilionille suur' oli! Nytp' edes koirilt' et sinä suojele häntä!