United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen nimittäin kirjoittanut romaanin. Tässä se Aina. Hyllypaperini! Enkös arvannut oikein! Lyyli. Hyllypaperisi? Hm! Niin, kun en uskaltanut ottaa Arvin kirjoituspöydältä, kun siellä näkyi olevan niin vähän. Vai siitä sinä siis Aina. Mutta onpa siinä koko tukku! Mitähän kaikkea se sisältääkään? Olisipa hauska kuulla. Lyyli. Se on taiteiliaromaani erään laulajattaren elämästä.
Hänen täytyy alkaa katsoa ja oppia, ett'ei hänestä tule semmoista tuhmaa lorttia, jonkalainen minä itse täällä olin..." Saara meni hänen eteensä, pani kätensä hänen olkapäilleen ja siveli hänen poskiaan. "Sinun täytyy vielä tänä vuonna jättää poika minulle! Ensi vuonna voit ottaa hänet mukaasi!" "Enkös tiennyt sitä? enkös tiennyt sitä enkös tiennyt sitä!
Mitä sanotte siitä? Jeronymus. Hyvin sopiva morsian! Toivotan onnea! Sganarelle. Enkös tehnyt oikein, että valitsin juuri tämän tytön elämänseuralaiseksi? Jeronymus. Aivan oikein. Voi kuinka te tulnette onnelliseksi! Kiiruhtakaa vaan! Sganarelle. Näin puhuessanne te enennätte iloani. Kiitän teitä neuvostanne ja pyydän teitä tänä iltana saapumaan häihini. Jeronymus.
Eihän se ole pahempikaan, sanoi isäntä itseään hieman nujauttaen ja aikoi vielä lisätä, että tuntui se todellakin hyvältä lämpimällä raudalla paineleminen, vaan siihen jäi sanonta, kun Maija ihastuneena huudahti: Kas sitä! Enkös minä tiennyt! Johan minä alkupiteestä sanoin, että minä en ole yksin turkissani.
Eikös täällä ... missä ne oli ... vasta olleet seurat ... ja enkös minä ollut siellä? Olihan täällä ... mutta ne olivat eilen illalla, ja nyt on jo maanantai-ilta ... elkää sitä muistelko. Ettekö tahtoisi vielä? Hän tarjosi minulle maitokupin, mutta minä työnsin sen pois. Eikös siellä ... emmekös me siellä ... pahennuksenhan me siellä teimme?
Kas noin se voi käydä, jatkoi tehtaalainen: osaa se olla hyvä, mutta osaa kyllä naristakin kuin rasvaamaton pyörä. Maura, enkös puhu totta hä? Maura humalassa huitasi nauraen kädellään. Joko tartuit suustasi... Kas vaan, kas vaan, kyllä hän hyvillään hyvä on, mutta annas kun sattuu ohjas hännän alle, silloin se tekasee semmoisen tempun, ettei sovi sanoakaan... Ettäkö en puhu totta, hä?
Niin arveli ainakin Rejer ja tämä hänen arvelunsa sai vahviketta siitä, että Wallan hänen tullessaan päivitteli: "Enkös minä arvannut, että tulisitte ... kapteeni! johan nyt, vai unhottaisitte te vanhan, kuolevan ... ja köyhän vaimon, joka on tuntenut teidät hädän päivinä!" "Tulen sanomaan teille jäähyväisiä, matami Wahl!" "Oo, vai niin! kas vaan! eihän muuta!" "Sanomaan terveisiä Saaralta!"
MIKKO. Sisään, sisään! HUSSO. Tulenhan minä, kun joudun. Joko täällä sitten ollaan selvillä? MIKKO. Ei vielä. Mutta kohta. Saatte kertoa nyt, mitä tiedätte. HUSSO. Siihenkö sitä tultiin kumminkin? Enkös minä jo sanonut. Ei se anna hevillä perään. KORTESUO. Hussolla ei minun tietääkseni ole täällä mitään tekemistä. Ja minä puolestani näkisin kernaammin, että hän menisi tiehensä.
Niin kyllä, sinua tapaamaan. Mitä kummaa siinä on? Eikö sinulla olisi sitten muuta tarkoitusta tällä matkallasi kuin tavata minua? Ei. Sinä olet siis vaan minun tähteni vaivannut itseäsi matkustamaan yli Kanavan? Aivan sinun tähtesi. Hiisi, mikä hellyys, sisareni! Mutta enkös minä ole sinun lähin sukulaisesi? kysyi mylady äänellä, joka ilmaisi mitä liikuttavinta lapsellisuutta.
Ikäänkuin Karoliina-sisar Hämeestä olisi tullut pääsiäishankia myöten hänen luokseen ja sanonut: »Emmekös me, veli, siitä silloin keskustelleet? Ja enkös minä varottanut?» »Niin on asia», täytyi hänen myöntää. »Kyllähän siitä oli puhe.» »Mutta sinä vain tahdoit nuoren, ja nyt tuo nuoruus ja iän ero juuri taisi tähän kompastukseen viedä. Ethän sinä olisi vanhasta huolinutkaan?»