United States or Grenada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Junamme kulki Pruth virran ylitse k:lo 1/2 8 j.pp., jolloin soittokunta soitti "Porilaisten marssia" ja hurraahuudot kaikuivat kaikista vaunuista. Tämä virta on rajana Venäjän ja Turkin välillä, nyt oli siis kaikki jäänyt, joka vielä olisi muistuttanut mieleemme jotakin oman keisarikunnan muodosta. Me olimme Rumaanian rajain sisällä ja saavuimme Jassy'n kaupunkiin ehtoolla myöhään.
"Juuri niinkuin auringon katseleminen ei ole mikään hyvä työ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin tarkkaaminen, joka muistuttaa meitä Kristuksesta ja Hänen evankeliumistansa;" "Niin Herran Ehtoollisella käynti ei ole mikään hyvä työ, vaan yksinkertaisesti semmoisen merkin käyttäminen, joka johdattaa mieleemme sitä armoa, joka on meille Kristuksessa annettu."
Hän tahtoo päästä vihittyyn maahan. Marttiko? Niin. Sanottiin, että hän teki semmoista, jota hänen ei olisi pitänyt tehdä. Hän teki niin hyvin kuin hän ymmärsi. Ehkä itse pakotin häntä ankaruudellani. Sitä en usko, mutta semmoista johtuu mieleemme, kun joku meille rakas on kuollut. Oi, tiedän kyllä itse, mutta niin minä menettelin siitä syystä että hän oli minulle niin rakas.
Me puhuimme kauan, mutta emme sittenkään voineet tarpeeksemme puhua. Maria Ivanovna kertoi minulle kaikki, mitä oli tapahtunut linnan valloituksesta saakka, kuvasi minulle koko kauhean tilansa, kaikki koetukset, joilla kunnoton Shvabrin oli häntä rasittanut. Muistui myös mieleemme entiset onnelliset ajat... Me itkimme kumpainenkin... Vihdoin rupesin selittämään hänelle ehdotuksiani.
Laivalla on muutamia sveitsiläisiä käsityöläisperheitä. Niiden lapset lauleskelevat sveitsiläisiä kansanlauluja kaksiäänisesti. Sveitsin vuorista ja muusta luonnosta on laulujen aihe. Muukin sveitsiläinen yleisö innostuu ja yhtyy lauluun. Erään laulun värssyt aina loppuvat sanoilla: "oi armas vuoristo, nyt hyväst' jää, nyt hyväst' jää!" Sanat ja sävel painuvat mieleemme.
Meidänkin, kovaa kokeneitten soturien, teräs-haarniskoitut sydämmemme heltyivät tätä kurjuutta nähdessä, olivatpa he sitten onnettomat vaikka Mahomedejä, niinkuin olivatkin, ja väkisinkin johtui mieleemme mainion runoiliamme Runebergin sanat, kun hän lausuu: "Eloa kosto tarkoittaa, Mut' hauta kaikki sovittaa".
Sitä tulensyntyruno monisanaisesti mieleemme terottaa. Viime tingassa tarvitsevat hekin apua. Ja apu ilmestyy: Tämä »pikku mies» on Päivän poika, siis auringon eli jumalan poika, toisin sanoen Kristus ihmisen sielussa. Kollektiivinen draama muuttuu nyt yksilölliseksi. Pikku mies, joka »nousee merestä», on Pätöiseksi pojaksi kasvanut Lemminkäinen, tunteiden aallokosta syntynyt jumalallinen rakkaus.
»Se lienee ollut kaunista», poika sanoi, »mutta vieläkö Hän nytkin seuraa elämäämme? Tietääkö Hän, että asumme tässä erämaassa, ja näemmekö Hänet kerran taivaassa?» »Näemme kyllä», äiti vastasi. »Hän näkee meidät kaikkialla ja on luonamme, missä tahansa lienemmekin. Hän rakastaa meitä ja luo hyviä ajatuksia mieleemme ja auttaa meitä tulemaan hyviksi ja pääsemään vihdoin taivaaseen.
Paha vain, ettei voi selailla kummia niinkuin kirjaa, jonka lopusta tahdotaan saada selkoa edeltäpäin. Lapsikultani, sanoi isoäiti vakavasti, minusta näyttää niinkuin kuninkaan sormus oikein syvälle teroittaisi mieleemme nämä sanat: mitä auttaa ihmistä, vaikka hän kaiken maailman voittaisi ja kumminkin saisi sielullensa vahingon?
Kun meitä sitä vastoin tauti käy etsiskelemässä muistuttaen meille katoavaisuuttamme, painaa se samalla mieleemme muistutuksen välttämättömyydestä hyvästi valmistautua viimeiselle matkallemme, ja omat kärsimisemme opettavat meitä muiden kärsimyksiä säälimään.