United States or Sri Lanka ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaivaista velliä vain; mutta minkäpä Mikon maalaistäti voi: liharuuan, jota hän Sakrikselle kantoi, lykkäsi Sakris päristellen edestään kauemmaksi ... ei hän sitä syönyt. Oli tämäkin työmies! Mikko on aikaa sitten mennyt kaupunkiin. Täti katselee nyt Sakriksen hommia rakennuksen portailta, sillä Sakris on jo ryhtynyt kaatamaan petäjiä.
Mutta ellei äiti olisi kadonnut vieraihin kuntiin, niin olisi Sakriksen ehkä täytynyt häntä elätellä, antaa hänelle kaikki rahansa, mitä hän maalaisräätälin opissa ansaitsi! Eikä hän olisi siinä tapauksessa ehkä päässyt Hanabölestä sittenkään, kun oli jo melkein valmis kisälli ... tuon ilkeän räätälin kynsistä, joka häntä pieksikin. Nyt hän pääsi.
Sakris raapaisi korvallistaan ... ja myönteli: Jaha, niin ... näpistelystä... No ... kyllä se kusiini siitä minulle kirjoittikin, silloin ... siihen aikaan. Ja vastenmielinen tunne Sakriksen sydämessä helpponi: Nelma oli siis ollut vankilassa ainoastaan pienestä näpistelystä. Sakris sanoi parantavansa erehtyneen tytön. Köyhyydessään oli Nelma voinut sellaista tehdä.
Mutta Suomenvaara oli puhunut, että se rakennettaisiin hirsistä, joita täällä on paljon... Viimein nousee Sakris portaita ... ja kiipii ylös, jyskyttää ovea. Mikko Suomenvaaran vanha täti tulee avaamaan. Hän hätkähtää hiukan, kun näkee Sakriksen. Mutta Sakris katselee häneen ylös viattomin silmin...
Sakris hätkähti. Tämä se oli aivan varmaan..! Juuri tämä. Ihan varmasti! Sydän Sakriksen rinnassa lakkasi tuokioksi lyömästä. Tuossa se oli ... se oikea... Se luvattu! Nyt se tuli! Sakris seisoi korkean lankkuaidan takana, tähysteli hurmiossa... Kaunis, nuori tyttö... Se tyttö, josta hän oli nähnyt unta: aivan hiuskarvalleen samanlainen! Sakriksen nainen istui toisen kerroksen ikkunassa.
Apinain häkin edessä Sakris nauroi makeasti ja lasketteli rohkeita sukkeluuksia... Esitelmöi taitavasti Nelmalle, että ihminen on apinoista syntynytkin. Kaikenlaista hän oli lukenut noista makarateista. Nelma: kuuntelihan vain... Mielissään hän ei ollut Sakriksen jutuista, joiden vuoksi ihmiset heitä töllistelivät ja nauroivat.
Ja niin kuin sanottu, minä olen jo katsellut paikan päälle... Ja minä tiedän, millä tavalla se on timrattava... Sakris alkaa pitkästi selittää, kuinka koiratarha tehdään. Hyvä, hyvä, vastaa Mikko. Mutta se ei käy nyt. Minun täytyy iltapuolella lähteä kaupunkiin. Silloin Sakriksen silmät välkähtävät. Hän melkein tiuskahtaa: Niin ... mutta minulla on jo työkalutkin mukana.
Siellä he kävelevät ja katselevat, harkitsevat suunnitelmaansa. Sakris puolustaa hartaasti laudoista rakentamista. Hän sanoo: Minä ... jos minä joskus pykätä, niin laudoista minä... Se on helppoa ... siitä tulee hyvä. Sen kyllä Mikko uskoo, että se on helppoa. Mutta ei: hän tahtoo varmempaa, hirsistä hän tahtoo. Viimein Sakriksen täytyy huokaisten taipua.
Asetti siellä sormuksensa oikein näkyville ... ja akat antoivatkin hänen olla rauhassa. Sakris kutsui häntä nyt mammaksi. Sanoi pois lähdettäessä: Täytyy tästä mennä kotiin ... että saa mammaa taputella. Taikka: No ... meidän frouva! Bergman nauroi. Ja Nelma odotti Mimmiä ... järjestämään tätä elämää. Meni jälleen päiviä. Sellainen oli Sakriksen, viattoman polseviikin, kuherrusaika ja avioliitto.
Mimmi purskahti nauruun. Hän jatkoi: Entä minkälaiset hampaat, hahaha! Mutta mitä hän puhuu? Onko hän stollinen vai..? Nyt Nelma katsoi, samein ja sekavin silmin. Mutta nuo sinertävät ja avuttoman näköiset silmät leimauttivat Sakriksen ilmituleen. Nelman katse ikään kuin koetti ponnistautua irti joistakin ajatuksista. Sakris heilautti ja ojenteli käsiään...