Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Eräässä paikassa on kahden ison kiven lomassa porraspuita, talvitien pohjaksi heitettyjä. Liukkaita porraspuita ... ja pitkältä. Sakriksen jalat eivät vieläkään ole kehuttavat, vaikka hän jo yleensä kävelee. Mutta näitä portaita myöten täytyy hänen ryömiskellä. Kova halu hänellä on päästä eteenpäin.
Pettymys, että punakaarti joutui tappiolle... Levoton odotus, mitä nyt maailmasta tulee, sillä jotain parempaa pitäisi tulla sellaisen mielettömyyden jälkeen kuin tuo suuri sota oli... Kaikki nämä yleisesti ilmassa virtailevat, sekavasti ihanteelliset ja samalla kostonhaluiset ajatukset syrjäyttää kumminkin tällä hetkellä Sakriksen mielestä muudan aivan erikoinen ja henkilökohtainen kipu.
Kuitenkin joutui hän alakuloisuuden valtaan ... kun ei tyttö kenties ollut huomannut häntä. Olisikohan ennustaja sittenkin erehtynyt? Mutta sehän oli mahdotonta! Sakriksen omat unetkin olivat näyttäneet ilmi elävästi tämän naisen. Mahdottoman selvät unet. Juuri tämän naisen ... aivan kuin valokuvassa. Ei, kaiken, mitä uneksii sillä tavalla, täytyy toteutua ... täytyy olla tosi!
Noita-akka ei istu suinkaan tulikiven savussa suuren ja mustan padan ääressä ... taikka lentele luudanvarrella sisään ja ulos uunista. Sellaiset kertomukset ennustajista ovatkin Sakriksen mielestä joutavaa satua, keskiajan taikuutta... Kirkko ... se juuri ... uskotteli muinoin ihmisille tällaisia hullutuksia ... saadakseen pitää heidät itsellään, veronkantajina.
Silloin äiti: ryntää ovesta sisään, ja ärjäisee niin pahasti, kun näkee pojan ikkunalla, että Sakris peljästyy ja putoaa ikkunasta ulos: lyö selkänsä ikkunan alla olevaan hirteen... Ja taittaa selkärankansa! Kahdentoista ikäiseksi täytyy Sakriksen maata paikallaan sängyssä... Sitten vasta alkoi hän voida liikkua. Maata huonolla ruualla ... ja kitua engelskantaudissakin. Sellainen kelvoton äiti!
Kehno keinutuoli... Tuossa ikkunan edessä matala räätälinpöytä... Nurkassa näkyy höylä ja naulassa riippuu pari kummallisia, polvista poikkileikattuja housuja... Mutta onpa täällä koristuskin seinällä. Väripainos, joka esittää Romeota ja Juliaa: sellainen on kirjoitus kuvan alareunassa. Eikä varsin ainoakaan koristus. Ikkunalla kasvaa Annansilmä ... Sakriksen kukka, hänen nuori lemmikkinsä...
Sekö, että hän oli Sakriksen ... heili ... tai vaimo ... vai mikä: kunhan oli jotain! Sellaista epäilystä ei Sakris ymmärtänyt. Taikauskoinen oli tämä ämmä tosiaan. Kukkelman ei tiennyt, pitikö hänen tällaiselle taikauskolle itkeä vaiko nauraa. Sitten hän suuttui ... ja yleensä rampa suuttui pian. Ei ruvennut kuivalle eukolle lisää selittelemään ... selvässä asiassa, tyhmälle ihmiselle.
Totisesti: aivan samanlaiset silmät kuin Nelmalla olivat sillä, jonka hän oli nähnyt unessa. Ihmeellistä! Kuinka tämä ollenkaan oli mahdollista? Nelma katseli ... hän näki ainoastaan Sakriksen pään. Sakris tuijotti häneen jäykistyneenä. Hoki itsekseen: Rakas, rakas, kultu! Tule minun tykö ... minä vien sinut pois..! Nelma kuuli Sakriksen huudahtavan nimeään.
Ja sitten: niin, sellainen oli Sakriksen kuherrusaika ja avioliitto. Laupias luonto, joka on Sakriksen ruhjonut, näyttää antaneen hänelle tueksi ihmeellisen itserakkauden ja herkkäuskoiset kuvitelmat. Laupiasko luonto? Kuin hiirellä leikkivä kissa: se tuottaa säälittävälle uhrilleen kärsimyksiä juuri sellaisella hetkellä, jolloin rampa uskoo enimmän onneensa ja on iloisin.
Niinpä tuli tänä iltana tuon vuokrahuvilan isännöitsijä ... huvilan, jossa Sakris suvaitsi pelkästään makailla ja aprikoida ja lopulta sairastua heikkouteensa ja kivulloisuuteensa ... tuli Sakriksen kamariin ja uhkasi nostattaa huomisaamuna Sammakon vähäiset tavarat pihalle, taivasalle, ellei rampa silloin maksaisi vuokraansa. Sakris vastasi hänelle ainoastaan: Bra, bra!
Päivän Sana
Muut Etsivät