Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Huonontunut " "Mitäs Martti niin pitkästi pakinoitsee?" keskeytti ääni, ja Jumppalan torpan poika tuli viidakosta esiin. "Ilman vaan entisistä ajoista puhuin Heikille", vastasi Martti ja jätti kertomuksensa silleen. "Niitä se Martti aina märehtii," sanoi Jumppalan poika naurahtaen." Onko teillä kortit mukana, että saan voittaa teiltä takasin nuo rahapennit, mitkä illalla tappasin?"
Juna viheltää lähtöään asemalta, pitkästi ja kiivakasti. Toinen naula on yhtä kovassa kuin ensimmäinen. Ei hän ennätä sitä murtaa, ennenkuin ne ovat ajaneet yli ja pelastuneet... Jättäisikö hän toiseen kertaan? Ei hän voi, ei hän tahdo, nyt sen täytyy tapahtua, nyt ovat hänen kiusansa kostettavat! Hän tarttuu kirveeseensä ja alkaa hakata sillä ratapölkkyä poikki.
No niin, vastasi Luukkonen, mutta Långström oli ääneti ja joi, ja taas oli ääneti ja joi, kunnes hän väsyneenä tuuskahti istualtaan nukkumaan. Mutta viinirypäleen neste ja vaarasta pelastuminen olivat irroittaneet harvapuheisen suomalaisen kielenkannan. Sen voi kertoa pitkästi, jatkoi hän puhettaan, ja sen voi kertoa lyhyeenkin.
Isä tulee itse meitä vastaan asemalle sanoi Meeri. Hänellä on Oiva ja Rusko mukanaan, ja Ruskoa minä ajan. Bruuno hieroi tyytyväisenä käsiään. Luulenpa että nukut, Helka? En suinkaan! Niin, mutta nyt meidän kuitenkin vähän täytyy nukkua, jotta aika rientää paremmin. Katsos, nyt hämärtää jo, meillä ei enää ole erittäin pitkästi matkaa jäljellä.
Ja niin kuin sanottu, minä olen jo katsellut paikan päälle... Ja minä tiedän, millä tavalla se on timrattava... Sakris alkaa pitkästi selittää, kuinka koiratarha tehdään. Hyvä, hyvä, vastaa Mikko. Mutta se ei käy nyt. Minun täytyy iltapuolella lähteä kaupunkiin. Silloin Sakriksen silmät välkähtävät. Hän melkein tiuskahtaa: Niin ... mutta minulla on jo työkalutkin mukana.
Kohisi maito, sitten lirisi, kohisi taas ja taas lirisi, käden kaaren noustessa ja laskiessa. Huomenta, emäntä. Ka, huomenta, vieras. Ei väistänyt Marja katsetta. Vastasi siihen pitkästi, niinkuin uhalla. Oli sunnuntaiasussa, harteilla Shemeikan silkki ja rinnassa solki. Vieläkö isäntä nukkuu? kysyio Shemeikka. Vai nukkuu! Meni jo ennen auringon nousua lahnan kutuun.
Muuta neuwoa ei ollut, täytyi ruweta tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkimällä yötänsä wiettämään. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei tullut; rupesin siis tekemään puhetta ukon kanssa. "Onko pitkästi tätä teiltä likimmäiseen naapuriin?" kysäsin ukolta. "Puolitoista peninkulmaa", wastasi hän.
Kului mielestäni jo pitkästi aikaa, eikä he vieläkään olleet tulleet huoneesen; sentähden menin akkunasta katsomaan, miten heidän laitansa oli, mutta he olivatkin jo porstuassa tulossa. Nyt he juuri astuivat huoneesen. Tuolla kalpealla naisella oli pieni lapsi sylissä, toista hän talutti kädestä ja kaksi isompaa lasta tulivat omin neuvoinsa jäljessä.
Saako siellä? On sieltä ennen saanut. Elli veteli pitkästi, voimakkaasti ja kauniisti. Tehän soudatte kuin vanha merimies... Tottahan nyt toki soutaa osannen, kun välistä vietän päiväkaudet vesillä. Yksinkö? Melkein aina yksin. Ettekö pelkää tuulen vievän? Kerran se oli ollut viedä hänet, kertoi hän. Nousi yht'äkkiä ukkospilvi, kun hän sattui keskelle selkää.
Ja olen minä nyt sitten saanut paljonkin ystäviä, kun aloin todella etsiä Jumalaa ja seurustella niiden kanssa, jotka myöskin häntä etsivät. Antero ei vastannut mitään, katsoi vain pitkästi ja tutkivasti sisartaan silmiin. Niin, niin, aivan totta silloin kun opin tuntemaan herännyttä kansaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät