United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tuntee, että elämäntehtävä käy yli voimain, käy se myöskin raskaaksi. Toini nousi. Hän oli sanonut minkä taisi. Nyt oli hänen lähdettävä. Rouva Hägg esteli. Hän tahtoi näyttää puutarhaansa. Ehkä toiste, jos tulen Ei toisesta kerrasta. Te olette niin hidas tulemaan, ja kun mieheni näin
Rouva Hägg oli jo puolitiessä menossa sairaan luokse. Toini valvoi myöhään sinä iltana. »Paras, mitä meillä on» ja se paras oli ränstynyt mies raukka, jonka hänen omaisensa olivat hylänneet. Sellaista oli elämä ja sellaista rakkaus!
Hän on niin kovin odottanut Teitä, mutta eipä nyt tule tänne sisälle, ei vaikka mikä. Mennään vain! Toini nousi. Rouva Hägg työnsi kiireimmän kautta tarjottimen keittiön pöydälle, loi pikaisen silmäyksen ovenpielessä riippuvaan peiliin ja kiiruhti sitte vähän viekas ja samalla voiton varma hymy huulillaan Toinin jäljessä.
Rouva Hägg kuivasi kyyneleitään. Minä palvelin ennen hänen kodissaan. Se on muuten ihmeellinen tarina. Minä tiedän, miten yksin tuo poika poloinen oli jo kodissaan. Isä oli sellainen, josta ei kukaan selvää saanut. Hän istui yksikseen ja ryypiskeli.
Rouva Hägg keskeytti hetkeksi kertomuksensa. Näytti siltä kuin hänen ajatuksensa olisivat luistaneet aivan toisaalle. Oletteko nähnyt, kysäisi hän äkkiä, miten isä katselee sitä poikaa? Sillä lapsella ei koskaan ole ollut lapsen kasvoja. Ne olivat ilottomat ja vanhat, jo hänen syntyessään. Isä tietää sen.
Hänen miehensä jatkoi itsepintaisen ahkerasti juurikorin korjaamista, ainoastaan silloin tällöin sanoen sanan häntä auttavalle pojalle. Rouva Hägg ja Toini saivat kahden pitää huolta keskustelusta. Muutaman kerran koetti Toini kyllä kääntyä erityisesti herra Häggin puoleen, mutta vastaus tuli niin yksikantaan, melkein vastahakoisesti, ettei se houkutellut uusiin yrityksiin.
Mutta, hyvä rouva Hägg, vastusteli Toini, enhän minä tahdo jäädä tänne häiritsemään sekä teitä että miestänne. Tulin vain, kun olitte käskenyt ja kun Kaisakin sanoi teidän kysyneen Niin olenkin. Ja nyt olen ihastuksissani, kun sain teidät maistamaan lämpiäisiä. Mutta nähkääs, minä soisin, että miehenikin olisi hyvillään.
Suomalaiselle se näytti aivan vähäpätöiseltä. Eräs vanha, Antti Hägg niminen merimies, pitkä ja vahva, vaatetettu kuluneesen merimiehen pukuun, tuli kylmänä talvipäivänä Kallisenmäelle, josta hänen oli kulkeminen alas. Perässänsä veti ukko tiilikuormaa kelkassa, Mäen päälle tultuaan istui ukko mukavuuden vuoksi kuormalle, laskeaksensa mäeltä alas.
Mutta äkkiä hän keskeytti puheensa. Hänen katseensa oli kiintynyt herra Häggiin, joka vapisevin käsin turhaan koetti saada yhteenpunomiaan juuria asetetuksi mielensä mukaan. Minä väsytän teitä. Ehkä häiritsevät kertomukseni työtänne. Ei suinkaan, kiirehti rouva Hägg selittämään. Päinvastoin, päinvastoin. Nälkäisen ei ole hauska kuulla herkuista, joita ei saa syödä.
Toini kertoi asuneensa ainoastaan kahdessa paikassa, lapsuutensa kodissa ja siinä, missä nyt asui. Muuttoa lukuun ottamatta, oli hän tuskin ensinkään matkustellut. En minä voi uskoa. Toinista rupesi tuntumaan pahalta. Hyvänen aika, miten kummallinen sinä olet, nuhteli rouva Hägg. Enhän minä koskaan ole nähnyt sinua tuollaisena. Toini tarkasti silläaikaa muistinsa kätköjä.