Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Anteeksi, antakaa toki anteeksi, pyysi herra Hägg uudelleen. Minä en tarkoittanut pahaa. Ehkä joskus voin selittää
Te olette sittekin oikeassa, sanoi hän viimein. Olin kerran tätini kanssa pienellä virkistysmatkalla. Mutta miten ihmeessä olitte niin varma siitä? Arvasin vain. Se joka kertoo noin, on kyllä matkustanut enemmänkin. Herra Hägg käänsi puhuessaan katseensa poispäin. Oliko teillä hauska matka, kysäisi hän sitte.
Eihän minusta seuraksi, minä olen tavallinen työ-ihminen, mutta mieheni kaipaa parempaa ja hienompaa seuraa kuin saa meikäläisissä oloissa. Kysyin, pitikö mies seurustelusta. Hän näytti niin umpimieliseltä. Voi, kuinka rouva Hägg silloin nauraa heläytti. Vai on se tänne asti näkynyt, ihan tien toiselle puolelle ha-ha-haa? Vai onko neiti niitä valittuja, joilla on oikein näkevät silmät?
Se sanottiin yksikantaan, melkein purevasti. Seurasi hetken tuskallinen äänettömyys. Sitte herra Hägg vaimonsa suureksi hämmästykseksi loi terävän, tutkivan silmäyksen Toiniin, katsoi häntä ensi kertaa suoraan silmiin ja sanoi tuikealla äänellä: Te olette matkustanut paljo? Toini kiiruhti selittämään, että hän päinvastoin melkein ikänsä oli pysynyt kotinurkissa.
Antakaa anteeksi. Herra Hägg kumartui syvään työtään tarkastamaan. Koko hänen olentonsa oli yhtäkkiä muuttunut. Siinä oli jotain nöyrää, alistuvaa ja anteeksi pyytävää. Ettekö kuitenkin tahtoisi vastata vielä tähän kysymykseen?
Ja sydämestä ne sanat lähtivät, sillä hän on todellakin ihmeteltävä ja ihailtava, tämä omituinen, iloinen ja naurava ihminen. Paremman olisi ansainnut. Rouva Hägg pyyhkäisi kädellään kiireisesti silmiään ja heitti sitte hyvästi. Mutta vielä portilta hän kääntyi takaisin, tuli luokseni ja alkoi puhua kuiskaamalla.
Rouva Hägg oli kertonut kerrottavansa niin äkkiä ja avomielisesti, että Toini tunsi tarvitsevansa vähän aikaa tointuakseen. Rouva Hägg pelkäsi ehkä vastaväitteitä. Sentähden hän sanaakaan sanomatta avasi portin, pyöräytti Toinin yhtäkkiä portista sisään ja kääntyi samassa itse kotiinpäin. Mutta tiellä hän pysähtyi vielä kerran ja nyökäytti päätään kuin sanoakseen: Muistakaa, mitä pyysin.
Vihdoin nousi Hägg jäälle, oikasi pitkän selkänsä ja lausui: "saakelin köyryselkänä siellä alhaalla onkin kuleksiminen!" Huolimatta siitä että oli läpimärkä, veti ukko kelkkansa nuoraa lausuen: "ylös veikko! sinuapa en heitäkään, kosk'et vaarassamme lastista mitään mereen heittänyt."
Unohdukseen se asia aikaisemmin oli jäänyt ja on jäänyt vielä jälestäkin päin, mutta silloin sitä muistin, kun minun piti rukoilla hyvyyttä lapselleni. Hän jäi Amerikkaan, kun tulin kotiin hyvään talteen. Ero oli raskas, mutta hänelle se oli parasta. Sitte vasta kun menin naimisiin, sain hänet luokseni oman, kauniin, pikku tyttöni. Rouva Hägg pyyhki taas silmiään.
Niinkuin asia sitte ajattelemisella paranisi! Ei, neiti hyvä, tee työtä ja ole niinkuin pidetään, mutta älä ajattele, älä aprikoi. Sitä minä aina miehelleni saarnaan. Mutta hyvä rouva Hägg Hän keskeytti minut. Ei kiistellä, ei kiistellä. Ehkä ei neiti ota oppiakseen enemmän kuin miehenikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät