United States or China ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehkä ensin saarnamiestä ja sitten ranskalaista näyttelijätärtä, sillä muutoin voisi kokonaan kadottaa makunsa saarnaan, sanoi Nehljudof. Ei, parempi on alkaa ranskalaisesta teaatterista, ja sitten tehdä parannus, sanoi Mariette. No, älkääpä tehkö minua naurunalaiseksi. Saarnamies on saarnamies ja teaatteri on teaatteri.
Olen saanut kuulla, että se tänään lähetettäisiin rouvallesi. Niin, niin, onhan niitä siivoja poikia maailmassa. Mutta missä on rouva tänään? Ah, siinäpä hän onkin! Hyvää huomenta Mylady Elise! Miten viehättävä näin huomeneksella! Mutta miten kalpea! Oi, oi, oi! Se ei kelpaa! Turhaanko minä sitten aina sanon ja saarnaan? Liikettä, raitista ilmaa, muuten ei auta mikään apu maailmassa.
"Pyhänä minä saarnaan kirkossa", sanoi rovasti hetken kuluttua. "Silloin toivon teidän olevan saapuvilla, sillä tämä asia tulee kysymykseen." Kokoontuneet lähtivät nyt kukin kotia. Pyhänä oli Nurmeksen kirkkoon kokoontunut paljon väkeä kuulemaan Pielisten rovastia.
Ihmisen täytyy voida pitää lupauksensa, minkä hän kerran on antanut, ja jos häneltä omat voimat näyttävät puuttuvan, tulee hänen Jumalalta lujuutta rukoilla ... joka aamu ja joka ilta. Sitä te ette varmaankaan ole tehnyt. Minä olin viime sunnuntaina kuulemassa, kun herra pastori saarnasi... saarnaako herra pastori huomennakin? Saarnaan.
Asettaa vain mitä kelvottomimman päällikön johtamaan väkeämme ja kiskoo meiltä viimeisenkin äyrimme, ylläpitääkseen päätöntä armeijaa." "Puhut aivan totta", yhtyi rovasti. Hetken mietittyään hän lisäsi: "Ei! Tämän surkeuden pitää loppua. Minä saarnaan tulevana pyhänä." Taaskin Yrjön silmät välähtivät. "Kunnianarvoisa herra rovasti!
»Minä en ensinkään tätä sano, sennor, ja minä, joka saarnaan teille kärsivällisyyttä, juuri minä tunnen raivon kuohuvan syvimmässä sydämmeni pohjukassa, kun täältä näen noitten tunnottomien koirien irvistelevän ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ikäänkuin vakuutettuina siitä, että kyllä meidät kerran kynsiinsä saavat. Mutta kyllä peijakas vielä on aikaa tehdä hullutuksia!
Sit' eikö voisi, koska Israel, Nuo orjat entiset, nuo paimenet EVI. Nuo rosvot, sano, korven kulkijat! Niin mit' ei Moab voi ja Midian Ja kaikki Kaanaa, jos sun jumalas Heit' innostuttaa! BILEAM. Näette kuorta vaan, Mut silmänne ei pysty ytimeen. Jos saarnaan heille, eivät kuuntele, Kun totuuteen on heillä korvat tylsät. Jos kuuntelevat, eivät ymmärrä, Kun arki-askariin on heillä aatos.
Se oli uusi pulma. Nyt selvitti sen Esa neuvolla: Punotaan olkiside ja pannaan siitä hännät... Ja sitte on Vesa suntiona! Niin tehtiinkin. Koirat kulkivat nelin ryömin, punonnainen häntänä, ja haukahtelivat. Kirkkoväki oli paikoillansa, Juntus lauteilla ja Saku seisoi tervakorvossa saarnaten: Minä saarnaan satuja, niin kuin pitkiä suksen latuja.
"Seurasin teitä, saadakseni lausua teille kiitokseni". "Ei ne ole minun sanani", lausui mies. "Saarnaan niinkuin olen käsketty, Jumala sen tekee, ettei ne varise kalliolle". "Sallikaa minun", sanoi Richard, "teille kertoa tunteeni. Olen kohdannut tylyyttä, vääryyttä ja häväistystä, missä en ole semmoista ansainnut.
Jos minä saarnaan, mitä en usko, tahdon minä sanoa: «Se on meidän uskontomme«. Mutta ehkä löytynee aine, josta saattaisi saarnata sydämestäkin? Rakkaus on semmoinen aine«. Perustukset olivat löyhät. Mutta eikö vanhan äidin rukouksia pidä totteleman, vaikka ne omaa tahtoa vastaankin ovat? Siinä myöskin perustus Johanneksen mielestä.