Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Minä olen tavallinen, typerä työihminen. Te ette ole typerä. Ette saa itseänne panetella. Ei, ei, kyllä toiset siitä pitävät huolen. Se on totta. Rouva Hägg pysähtyi portin edustalle ja tarttui Toinin käteen kuin pidättääkseen häntä. Juuri sentähden, etten itse kykene antamaan heille kaikkea, mitä tarvitsevat, täytyy minun saada apua. Ja teidän pitäisi auttaa. Sanokaa, tahdottehan?
Hetken hän tuijotti hämmästyneenä tulijaan, sitte hän loi pikaisen, kysyvän katseen marjapensaiden toiselle puolelle ja sai arvattavasti sieltä jonkun neuvon, koska lähti livistämään keittiöön päin, portaille tultuaan hätäisesti huutaakseen: äiti, äiti. Rouva Hägg ilmestyi samassa ovelle, hihat kierrettyinä käsivarsia myöten ylös, suuri pyyheliina vyötäisille sidottuna ja posket hehkuvina.
Tällaista on nyt meillä, nyyhkytti hän, painuen läheiselle tuolille. Onhan se kovin surullista, mutta sittekin on syytä olla kiitollinen, kun Jumala näin varjeli Ei sitä tiedä, keskeytti rouva Hägg. Hän on niin heikko. Sellainen raihnainen ruumis tietäähän sen. Jos vain voisin auttaa, tahtoisin niin mielelläni, sanoi Toini. Ottaisinko lapset meille, tai jonkun ainakin? Ei, hyvä neiti.
En sittekään ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti, ja sanoin sen hänelle suoraan. Ei tiettävästi, kun ette tunne meitä ettekä olojamme. Rouva Hägg nyökäytti varmentavasti päätään. Mutta sitte kun tulette takaisin kotiin ja meillekin, sitte kerron. Hän rupesi taas puhumaan pitkältä siitä heille tulosta. Hän tahtoi seuraa miehelleen. Aika kävi hänelle pitkäksi, kun hän ei paljo voinut liikkuakaan.
Joka päivä täytyy minun ajatella tätä, kun vain silmä sattuu Eeroon tai Hilkkaan. Hilkkaan, tiedusteli Toini hämmästyneenä. Niin, nähkääs, hän oli sen kaikkein ensimmäisen lapsi. Kaikkein ensimmäisen? Minä en ensinkään ymmärrä. Rouva Hägg nousi kiivaasti, pyyhkäisi pois kyynelten jäljet kasvoiltaan ja hypisteli hellästi Hilkan vuoteen ruusunpunaisia, pieniä nauhakkeita.
Kunpa tulisi niistä uusista naapureista virkistystä mielelle, ei ainoastaan minulle, vaan tädillekin. Eilen rouva Hägg tuli meille. Kaisa oli puutarhassa. Täti nukkui kamarissaan. Istuin yksin parvekkeella. Silloin kuulin askeleita viereisestä huoneesta. Aijoin juuri nousta katsomaan, kuka siellä liikuskeli, kun tulija ilmestyi ovelle. Suokaa anteeksi. Oli vähän asiata, ja kun en tavannut ketään
Miksi Te, rouva Hägg, käytätte tuollaista puhetapaa. Kuka meistä mittaa toisen paremmuuden tai huonommuuden? Hohoijaa! Rouva Hägg pyyhkäisi hikeä leuvaltaan. Mitä minä huolin seulomisesta ja asettelemisesta. Sanon niinkuin olen oppinut. Kyllä neiti sen ymmärtää.
Mutta ne ovat niitä asioita, joita eivät ymmärrä muut kuin se, joka itse on kantanut lasta rintansa alla. En tietänyt enää, mistä puhua. Kohta kun yritin, näkyi umpi tulevan eteen. Rouva Hägg ei näyttänyt aavistavan ajatuksiani. Hän rupesi vain innokkaasti kutsumaan heille.
Hänen vieressään huomasi hän pienen paperikäärön. Hyvä rouva Hägg, onko miehenne huonompi? Toini asettui hiljaa itkevän viereen. Vastaukseksi hän sai ainoastaan pitkän, haikean nyyhkytyksen. Hän näkyy nukkuvan. Eiköhän se ole hyvä merkki? Rouva oikasihe, nielasi rohkealla ponnistuksella esiin tyrskähtämässä olevan kyyneltulvan ja sanoi äänellä, joka ilmaisi, ettei tässä ollut vastaansanomista.
Tulin viipyneeksi kauan sillä tiellä, sillä siellä ollessani tuli rouva Hägg sinne. Minä tunsin punastuvani nähdessäni hänet. Olin tyyten unohtanut, miten hartaasti hän joku aika takaperin oli pyytänyt minua heille. Matkavalmistuksissa oli aika mennyt hyvin pian, ja siihen olivat myöskin huvenneet voimat. Hän tuli kuin tulikin minua taas pyytämään heille. Selitin syyn, miksi en ollut käynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät