Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Tulin viipyneeksi kauan sillä tiellä, sillä siellä ollessani tuli rouva Hägg sinne. Minä tunsin punastuvani nähdessäni hänet. Olin tyyten unohtanut, miten hartaasti hän joku aika takaperin oli pyytänyt minua heille. Matkavalmistuksissa oli aika mennyt hyvin pian, ja siihen olivat myöskin huvenneet voimat. Hän tuli kuin tulikin minua taas pyytämään heille. Selitin syyn, miksi en ollut käynyt.
Pikemmin itseäni säälin. Hyvästi vaan. Tunsin punastuvani, vaan kiiruhdin pois, estääkseni sitä näkymästä. Hän seurasi minua ovelle, silmät selällään. Mennessäni vilkasin kerran Liinan kotiin päin ja huo'aten henkäsin. Matkaa jatkoin sitten aatoksissa, tietämättä ollenkaan minne menen. Jouduin Kaivopuistoon, jossa istuin yksinäiseen paikkaan ja itkin.
Minä tunsin punastuvani hiuksiin saakka ja vaikka ainoastaan herra Claudius sen näki, häpesin kuitenkin. "Oi Jumala Ilse!" enempää en voinut sanoa. "Olkaa huoletta, Ilse rouva ei teitä toru sitä emme salli!" lohdutti hän ystävällisesti, mutta yhtä huolenpitäväisellä äänellä, kuin olisi hän puhutellut pikku Gretcheniä.
Sinuapa on kelvoton... Ja äiti kääntyy itse kiittämään Annaa. Suuri kiitos ryökkinälle ... vai lienette hyvinkin tämän herran rouva? Minä tunnen punastuvani ja tulevani hämille, mutta Anna nauraa makeasti, niinkuin jollekin tavattoman hullunkuriselle ja mahdottomalle asialle. Minä koetan myöskin nauraa, mutta se on kankeaa ja väkinäistä. Lähdetään paluumatkalle vasta myöhään yöllä.
Niin, sillä sinä uneksit vain hänestä ja puhuit hänestä ääneen itseksesi. Kaikki taivaat hymyilivät sille. Tunsin punastuvani, vaikka olin tehnytkin tuon vain kukka-elämässäni. Ja hän? kysyin hiljaa. Eikö hän suuttunut siitä minulle. Ei. Hän suuteli vain silmät kiinni sinulta ja hymyili niin herttaisesti, että ruusunpunainen hohde levisi laaksoihin ja kukkuloille. Hengitin vapaammin.
Päivän Sana
Muut Etsivät