United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oisko mulla, kun on muilla, Rekiviitta viien louvun, Sa'an maksava satula, Heponen hyvännäköinen; Naisin naisen neitosista; Ottaisin oman emännän, Vaimon muita valkiamman, Akan muita armahamman. Aiä äyriä pitävi, Paljo pieniä rahoja, Saaha uuesta taloa, Naia naista neitosista, Ostoa orihevoista.
Siitä vanha Väinämöinen soitti päivän, soitti toisen; ei ollut sitä urosta, ollut ei miestä eikä naista, kellen ei itkuksi käynyt, kenen syäntä ei sulannut. Ve'et pyöri silmistänsä kaunihille kasvoillensa, rehe'ille rinnoillensa, päteville polvillensa, jalkapöy'iile jaloille, maahan alle jalkojensa, läpi viien villavaipan, sarkakauhtanan kaheksan.
Se korppi Kojosen poika Koppoi neien korjahansa, Murralti mutson rekehen, Viien alle villavaipan, Veti virkkua vitsalla, Helähytti helmispäällä, Ajoa kahattelevi. Ajoi soita, ajoi maita, Ajoi Wäinölän ahoja, Kalevalan kankahia.
Ei se kuulu kumminkana, ei kuulu kotihin huuto. "Päivän päästä kolmen, neljän, viien, kuuen viimeistäki kohennihin kuolemahan, heitihin katoamahan. Enkä kuollut kuitenkana, en mä kalkinen kaonnut!
Ve'et vieri silmästänsä, toiset toisesta noruvi. Putosivat poskipäille, kaunihille kasvoillensa, kaunihilta kasvoiltansa leve'ille leuoillensa, leve'iltä leuoiltansa rehe'ille rinnoillensa, rehe'iltä rinnoiltansa päteville polvillensa, päteviltä polviltansa jalkapöyille jaloille, jalkapöyiltä jaloilta maahan alle jalkojensa läpi viien villavaipan, kautta kuuen kultavyönsä, seitsemän sinihamosen, sarkakauhtanan kaheksan.
Veä vettenki takoa, Jouvuta jokien poikki, Viien Wiipurin väliltä, Kuuen kirkon kuuluvilta, Lapin laajoilta saloilta, Pohjan pitkältä perältä, Muotoa monennäöistä, Kynttä kasken karvallista, Metsästä metsän hyviä, Maalta maan parahimmia, Havon alta hallipäitä, Kiven alta kirjapäitä, Mättähän makoajia, Nurmen nukkerehtijoita, Veen viljan soutajia, Jokien melastajia. Metsän tyttö, mieli neito.
Laitoin lapset etsimähän, Lapset poimi puolukoita; Panin piiat etsimähän, Piiat etsi pirran piitä; Käskin rengit etsimähän, Rengit re'en kaplaksia; Menin itse etsimähän Kolmen koirani keralla, Viien villahäntäiseni. Koirat sotki suota myöten, Itse telkin tietä myöten, Nousin suurelle kivelle, Kuuntelime, kääntelime. Kuulin kellon kilkahtavan Paakkolan papukeolla, Ollin ohranärttehellä.
Elköhön emoton poika, Elköhön sinä ikänä, Huoran hurstille ruvetko, Lakanoille mieron lautan. Huorat hurstia kutovat, Lakanoita laittelevat, Maata poikani poloisen. Huoli et huoran hurstiloista, Lakanoista mieron lautan; Ennen maannet maata vasten, Ollet ilman olkiloilla, Parempi yksin öitä olla, Kun kahen pahan keralla, Viien, kuuen kunnottoman. Tulipa tukan repijä.
Laitin piiat etsimähän Eipä piiat löytänynnä, Piiat etsi pirran puuta. Läksin itse etsimähän Kolmen koirani keralla, Viien, kuuen villahännän, Seitsemän sepelikaulan.
Kauneuttas muistelen ma viien riikin takaa, Enkä koskaan muien likkain vieressä mä makaa. Vaan kun oisit oma kulta vielä tallellani, Niin mä sinua kanteleisin käsivarrellani. Emmä sinua pitäisikään kovan piinan alla; Kullalleni antaisin jos kuinka suuren vallan. Minä olen Oulun maalta sotamiehen poika, Ei minua miesi toinen tyttöin luona voita.