Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Kukapa tuossa kukkujaksi, lailliseksi laulajaksi? Vaka vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, itse laululle rupesi, töille virtten työntelihe. Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Veli kullat, veitoseni, suulliset sanalliseni, kielelliset kumppalini! Kuulkottenpa, kuin sanelen!
Kun ma voisin vielä vuoen, Kesteä tämän kesosen, Tämän syksyn syylätellä, Tämän talven tallustella, Akan ankaran apuna, Rautakämmenen kälynä! Jospa voisin vuoen olla, Tok' en toiseksi rupeisi, Paistiksi pahan emännän, Tulikulkun kumppaliksi; Kun minkä sanan sanovi, Tuli suusta suihkuavi, Kipunoivi alta kielen, Savuaa sanan jälestä.
RUOJA: Mitäpä heille oisit tehnyt, jos tapasit? RUOTUS: Sen tietäis pimeys yksin. RUOJA: Entä sitten? RUOTUS: Sitten? Sitten kaikk' olis ollut niinkuin ennen alkais uuden miettiminen. RUOJA: Väinö jäis kuninkahaksi, sinä miksi? Tuomariksi. Se on meidän naisten työtä. RUOTUS: Vieläkö sinäkin ilkut! Kursi tiehesi, tahikka ! RUOTUS: Kansa niin sanovi. RUOJA: Kansan ääni on jumalten ääni.
Laulut ylhäälle ylensi, Korkealle korotteli, Tuolla toivolla sanovi, Vielä armoa anovi, Että oisi e'espäinkin Vuoen alkavan ajaksi Rauhan majat maataksensa, Aina ilolla herätä. Niinpä mahtaisi monetkin Kiitosvirret veisaella Luojallensa laupiaalle Aina armonsa e'estä.
Niin sanovi poika pieni, Lausui paimen ja pakisi: "Oli täss' eräs uroita, Kullervo Kalevan poika, Sinisukka
Sanoi vanha Väinämöinen: "Terve tänneki, Jumala, alle kuulun kurkiaisen, alle kaunihin katoksen! Mihin nyt heitän hempuseni, lasken karvalalluseni?" Väki vastahan sanovi: "Terve, terve tultuasi! Tuohon liitä lintusesi, kulettele kultaisesi petäjäisen pienan päähän, rautaisen rahin nenähän turkin tunnusteltavaksi, karvojen katseltavaksi!
Ajoa karittelevi. Ajoi kummasti kotihin: rikki riihe'en rekensä, aisat poikki portahasen. Alkoi äiti arvaella, isonen sanan sanovi: "Suottapa rikoit rekesi, tahallasi aisan taitoit! Mitäpä kummasti kuletki, tulet tuhmasti kotihin?" Tuossa nuori Joukahainen itkeä vetistelevi alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin sekä huulin hyypynyisin, nenän suulle langennuisen.
Siitä vanha Väinämöinen siirti silmänsä ylemmä, katsahtavi kaunihisti päälle pään on taivosehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tuoltapa aina armot käyvät, turvat tuttavat tulevat ylähältä taivahasta, luota Luojan kaikkivallan. "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, kun annoit avun minulle, tuotit turvan tuttavasti noissa tuskissa kovissa, terän rauan raatamissa!"
I går skref jag något litet af en bonde ifrån Luvajärvi i Teiriniemi, och äfven han sade på samma ställen, t.ex. Kal. XVII 599 etc. Noin sanovi Pohjan poika. Kal. Sången utom sista hälften sjunges såsom en bröllopssång öfverallt af qvinnorne, men ofvannämde namnen har jag ännu ingenstädes hört begagnas, men i st. för W. alltid Osmotar och Kalevatar.
Lyylikki lylyjen seppä, Kauppi kalhujen tekijä, Läksi rangan karsintahan, Puun sorian sorrantahan, Lykkäsi lylyn lumelle, Olaspohjan ottamahan, Sanovi sanalla tuolla, Lausui tuolla lausehella: "Ei sitä salossa liene Jalan neljän juoksevata, Tahi siivin siukovata, Kut' en taitaisi tavata, Näill' yksillä yötulilla, Myöhäisillä valkioilla."
Päivän Sana
Muut Etsivät