Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isä kuitenki sanovi, Emo aina arvelevi: "Pahoin teit poloinen lapsi, Kun sa kaunosi kaotit; Pah' oli pahan keralla, Paha aivinki pahatta." Oli yötä kaksi, kolme, Viisi kuusi vuorokautta.
Mitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi? Sitä putsinen puhuvi, Satavantinen sanovi: "Kyllä muistan murhevuoet, Arvoan ajat pahemmat; Isä survi suokanervat, Veikko vehkoja keräsi,
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Miten on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus? Niinp' on mieli miekkoisien, autuaallisten ajatus, kuin on vellova vetonen eli aalto altahassa. Mitenpä poloisten mieli, kuten allien ajatus? Niinpä on poloisten mieli, niinpä allien ajatus, kuin on hanki harjun alla, vesi kaivossa syvässä.
Niin on paimenen elämä, Kuin on lähtehen lirinä Läikkyväisen lehdikossa: Kuuset sulle kunniaksi, Rannan kukkaset ratoksi Rengastavat reunojasi, Hongat huolias puhuvi, Koko metsä murheitasi; Lehtolintujen lirinä Tunnot syämesi sanovi; Kuun kuvat ja päivän paiston Kalvosi kimaltelevi; Tähdet tuikkavan tulensa Yö-sydännä sylkyttävi Pintasi pimentehelle.
Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Tule, Luoja, turvakseni, avukseni, armollinen, näissä töissä työlähissä, ajoissa ani kovissa! Päästä piika pintehestä, vaimo vatsanvääntehestä, ettei vaivoihin vajoisi, tuskihinsa tummeneisi!"
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille. Sanovi sanan isälle: "Hyvästi hyvä isoni! Itketkö sinä minua, Koskas kuulet kuolleheni, Kansasta kaonneheni, Sortuneheni suvusta?" Noin isä sanoiksi virkki: "En minä sinua itke, Jospa kuulen kuolleheksi Poika toinen tehtänehe, Poika paljoa parempi
Kullervo Kalevan poika Läksi soitellen sotahan, Ilon lyöen muille maille. Sanovi sanan emolle: "
Se on lieto Lemminkäinen katsoi kerran kolmannenki, sanovi sanalla tuolla: "Jo tulevi Pohjan pursi, satahanka hakkoavi, sata miestä soutimilla, tuhat ilman istumassa." Vaka vanha Väinämöinen jo tunsi tuhon tulevan, arvelee ajattelevi, siitä tuon sanoiksi virkki: "Vielä mä tuohon mutkan muistan, keksin kummoa vähäsen."
Siinä vanha Väinämöinen jo huhusi toisen kerran: "Tuo venettä, Pohjan poika, Väinämöiselle venettä!" Niin sanovi Pohjan poika, itse lausui, vastaeli: "Ei täältä venehet joua. Tule sormin soutimina, kämmenin käsimeloina poikki Pohjolan joesta!" Siinä vanha Väinämöinen arvelee, ajattelevi: "Sep' ei miesi lienekänä, ku on tieltä myösteleikse."
Jospa paitani pesisit mustan käärmehen mujuissa, kiirehesti kuivoaisit, mun sotahan mennäkseni Pohjan poikien tulille, Lapin lasten tanterille: jo kävi Kyllikki kylässä, veräjillä vierahilla, noien neitojen kisassa, kassapäien karkelossa." Kyllä Kyllikki sanovi, nainen ensin ennättävi: "Ohoh armas Ahtiseni! Ellös lähtekö sotahan!