United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se ajatus, että hänen yksistänsä täytyi kaikista sisaruksista olla kurjin, kalvoi häntä kuin koi, mutta sitä hän ei kenellekään sanonut. Hänestä yksistänsä ei ollut vanhemmille mitään turvaa, hän yksin ei voinut heitä auttaa. Eikä ollut tietoa, vaikka kentiesi hänen itsekin täytyisi käydä kerjäämässä sisariltaan ja pyytämässä heitä antamaan hänen lapsillensa heidän lastensa vanhoja vaatteita.
Kauhea yksinäisyyden tunne kalvoi häntä ja tulevaisuus oli uhkaavien pilvien peitossa. Viha Troekurovin kanssa ennusti hänelle uusia onnettomuuksia. Hän saattaa menettää vähäisen omaisuutensa ja siinä tapauksessa on kerjuu edessä. Kauvan istui hän liikkumatta samalla paikalla katsellen hiljalleen juoksevaa puroa, joka kuletteli muutamia kuihtuneita lehtiä.
Minä kuljin tuon, niin sanoakseni, valkoisen pimeyden läpi; minä pidin meren kohinaa vasemmalla puolella oppaanani ja tuo ennen mainitsemani suru kalvoi mieltäni yhä enemmän, kuta tiheämmäksi sumu kävi. Ei ollut vielä myöhää illalla kun kuulin koiran haukuntaa oikealta.
Se kaunis leski, jota omatuntonsa kovin kalvoi, jätti ijäksi maa-ilman iloineen ja asui veljensä luonna, joka ei enää aikonut naimiseen, sillä hän talletti vieläkin niistin-liinan, jonka Josefina oli tehnyt ja johon verta oli juosnut hänen sormestansa; sepä olikin kaikki mitä hankkeistansa voitti. Eräänä yönä heräsi leski äkisti kummallisesta soitosta, joka kuului juurikun pianon-soitolta.
Heillä oli vaan yksi ainoa suru: ett'ei heillä ollut yhtään lasta. Ensi vuotena oli heillä kyllä ollut vähän toivoa, mutta se oli rauennut Niinan lapsellisen varomattomuuden tähden. Siitä alkain oli Niina ollut kivuloinen, ja he olivat tottuneet ajatukseen, ett'ei heitä koskaan olisi enempää kuin he kahden. Kaipaus kumminkin pysyi ja kalvoi salaa heitä, puhjeten aina ilmi milloin mistäkin syystä.
Tätä miettiessäni ja tuntiessani itseni äärettömän onnettomaksi, tuli vanhempi herra Martinez kynttilä kädessään minua katsomaan. Huomasin silloin, että kello kävi kolmatta yöllä ja että siis olin nukkunut 6 7 tuntia yhteen menoon, jota seikkaa minun oli kiittäminen siitä, etten enää tuntenut ruumiillista pahoinvointia; sitä syvemmin kalvoi sieluani häpeän tunne.
Kaarle oli aina näiden seurojen henki, ja kaikki ylistivät Sesilian onnea, monet kadehtivat häntä, ja häntä itseä kalvoi salainen levottomuus, jota hän ei taitanut eikä tahtonut koettaakaan selittää, vaan usein itseänsä moittien luki oman tyytymättömyytensä syyksi.
Kirsti neuloi kiivaasti; pieni ryppy silmäkulmien välissä osoitti, että katkeruus vieläkin kalvoi hänen mieltään. Alkoi jo hiukan hämärtää, kun ovelle kolkutettiin. Varmaan lääkäri, sanoi Kirsti ja riensi avaamaan. Ei ei se ollut hänen koputustaan, ehätti äiti sanomaan, kiinnittäen odottavan katseen oveen. Samassa seisoikin huoneessa nuori, elokas, pulska mies, joka hohti voimaa ja terveyttä.
Adelsvärd suuttui itseensä, kun kirjeestä oli jotakin tarttunut hänen mieleensä. Hän piilotti sen taskuunsa, mutta siellä se kalvoi. Maria näki pian hänen kasvojensa muuttuneen. Ei sanonut mitään, mutta silmät seurasivat häntä lakkaamatta. Kuten aina, niin tänäänkin. Maria ei ollut koskaan hänen tiellään aina saapuvilla, missä tarvittiin, eikä häirinnyt hänen ajatuksiaan.
Ja Dorotea nojasi päänsä vasten vanhan isänsä rintaa, ja kyyneleet valuivat hänen silmistään, mutta hän ei voinut saada ainoatakaan sanaa suustaan. Eihän hän itsekään oikein tietänyt, mikä häntä vaivasi, hänestä tuntui kuin jos hän olisi ollut vieraassa maassa ja olisi kaivannut lapsuutensa leikkipaikkoja. Mutta äkkiä kävi isälle selväksi mikä tyttöä vaivasi, mikä hänen sydäntään kalvoi.