United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuokko on painattanut Saul nimisen draaman v. 1868, runoelmia eri paikoissa ja suuren joukon suomennoksia. Jo luonto, kuljettua kesä-illan, Yövaipan ylleen oli heittänyt, Ja liepeellänsä Hämeenlinnan sillan Himmeesen varjohon jo peittänyt. Siell' yksin seisoin, silloin nuorukainen, Seuduilla näillä vieras, matkalainen.
Laskeite luonain laakerin varjohon, Sodasta uuvuksissa, maistain Viiniä, jonka ma sulle säästin." "Kuinka?" huudahti Julius, hymyillen, kun hän käsitysten ystävänsä kanssa astui huoneesen, "alennatko sinä itsesi kertomaan latinalaisen runoilian lauseita? sinä kiihkoisa Kreikkalainen!"
Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa; itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa. »Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa?
Riemuja kuoroin kuulemme sieltä: Karkelo keijuin käy yhä leijuin, kunnes kuin ihmein kaikki jo hajoo. Toiset ne vajoo varjohon puiden, tai utuvihmein liehuen liitää, veen yli uiden; toiset ne kiitää auvossa lemmen pois yhä valoon, Tähtölän taloon, hehkuja hemmen suutelemaan. MATKAMIEHEN Y
Ken rantamalle Salojärven käy, kun aamu koittaa, ilta hämärtäy, se veden päällä näkee välkkehen, mi häipyy salmiloihin saarien. Ne joutsenia Salojärven on. Ne päiväks väistyy lehdon varjohon, mut yö kun joutuu yli metsämaan, ne ulapoille uivat laulamaan. Niin kerrotaan, on ijäks onneton, ken niiden laulun kerran kuullut on, se päivät uinuu, yönsä unhottaa ja kaipaa jotain, jot' ei koskaan saa.
Käteeni, tohtor', tarttukaa Ja tungoksesta harpatkaa Nyt kerrassaan! Mun moistenkin Tääll' liian hurja olla on. Vaan muapa vetää tuonne viidan varjohon. Kas, mitä valoa oudonmoista Lävitse lehvän sieltä loistaa! Tuleppa, meemme tuonne urkkimaan! FAUST. Sä ristiriidan henki! Niin, no johda vaan Sä matkaa, mutta onhan omituista: Me Valpor'yönä käymme Brokkilaan, Tääll' ollaksemme erin muista.
hymyillen. Heitä lienee kaksikin? Te toista sisartako tarkoititte? *Sisarta* juuri, häntä, tuota *toista*. Hän sietäis huomiota erikoista. Ois pakko myöntää, jos vain tuntisitte lähemmin hänet, että varjohon tääll' ansiotta joutunut hän on. kylmästi. Vioista kaikista hän lienee vapaa. Ei suinkaan; virheetön ken meistä ois; hän hallitse ei seurustelutapaa Mi puute.
Ma kuulen sointuja rinnastain taas pitkien vuosien takaa, otan esille onneni kanteleen, mi jo hyljätyn unta makaa. Ma katselen vanhaa ystävää, ja mielehen muistoja herää, univarjo liittyvi varjohon ja soinnut sointuja kerää. Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin juhlis se joulun alla, kuin olisin löytänyt onneni taas, min hukkasin maailmalla.
Mut kerran häntä vierren viikkojen kun nähty ei, niin käytiin mökillen. Hän makas kuollehena majassaan. Mut mökin alla hänen rannallaan sous oudot linnut, suuret, valkoiset ne oli Salojärven joutsenet. Ne varmaan aatoksia vainaan on. Ne päiväks väistyy lehdon varjohon, mut yö kun joutuu yli metsämaan, ne ulapoille uivat laulamaan.
»Julia, nukkuos haudassas' Kukka sen turvetta peittää Kukkanen, taitettu varrestas, Kun sinut hennoisi heittää Kuollon varjohon tummenevaan, Tuonen virtahan vaahtoavaan, Henkien himmihin yöhön!» »Julia, nukkuos rauhassa: Elämän surujen paino, Myrskyn ja taistelun riehunta, Maailman viha ja vaino Ei sinun untasi häiritse