United States or Monaco ? Vote for the TOP Country of the Week !


Sido vaan, Amaryllis, ja sano: "minä sidon Venus'en kahleita." Tuokaat, loihtoni, tuokaat Daphnis kaupungista kotiin. Niinkuin tämä savi kovettuu ja niinkuin tämä vaha sulaa yhdessä ja samassa tulessa, niin tehköön Daphniski minun rakkaudestani. Varistele jauhoja ja sytytä hauraat laakerit maapihkalla. Kova Daphnis polttaa minua; minä poltan tämän laakerin Daphnin päällä.

Pian keksikin Jahve jo aiheen toisen ja siekalehen aikamoisen hän päättävästi hameestaan pois leikkas ja tilkusta muovaamaan hän ryhtyi suippolakkia somaa ja taas hyväks katsoi hän työtään omaa! Lakin kirjaeli kaunihisti ja suippoon pienen ristin pisti. Oli siinä totta tosiaan taas kruunua valtiaille maan! Jo syntyi kruunu kolmaskin teki Jahve sen lehvistä laakerin.

Maineen tähden, laakerin vuoksi kuumana veremme hiekkahan juoksi. Eespäin miehet kuoleman teitä: kateiset vuossadat katsovat meitä! Sun pettää pilven punerrus ja kevään kukkatarhat ja aallon kuulto, kimallus ja haavehet ja harhat. On pinnan kiilto hetken vaan, mut totuus iäst' ikään. Luo katsees kiveen harmajaan, ei siinä muutu mikään! Pois ota silmäs verkalleen, pois käännä maailmasta!

Eikä suinkaan vain mitään kohteliaisuuksia, vaan minä tiedän, että hän tarkoitti totta. Mistä sinä sen tiedät? Minä vain tiedän. Saimassa hän on useat kerrat sanonut samaa, selitti Robert. Niin, Saimassa En ole niin tarkkaan sitä lehteä seurannut, sanoi professori. Sinä siis aiot painaa laakerin kerran vielä omallekin otsallesi, Naimi? Et saa pilkata, setä, en minä, vaan kuka tietää

Sinua katsellaan toivovin silmin, sinusta odotetaan paljon, ja minä olen vakuutettu siitä, että jos Luoja sinulle ikää ja voimia suo, tulet ne toiveet toteuttamaan. Vivas, Robertus Martinus! Ja Laurin malja samalla! riensi professorska lisäämään, ystävällisesti heille päätään nyökäyttäen. Robert on tuonut laakerin, Lauri on tuonut lyyran!

Mutta siinä ilmaantui niin totinen tunne, niin tulinen rakkaus, että kaikki, jotka sen kuulivat, hänen kilpailijansakin, ensi sanoista jo hämmästyivät. "Hedwig", hän lausui, "en ole herra enkä ruhtinas. Kruununi ei ole kultaa; siinä ei välky timantit. Muutama tammen ja laakerin lehti vaan. Freiburg, yhtä köyhänä itse kuin minäkin, sen minulle antoi.

Viimeisinnä marssi voittanut sotajoukko laakerin oksilla koristettuna, kantaen saatuja voitonpalkinnoita ja huutaen io, triumfe, johon huutoon kansanjoukko kaikin voimin yhtyi. Retki kävi Kapitoliumiin, jossa päällikkö laski kultaisen kruunun Jupiterin syliin. Vangit sitte joko vietiin vankiloihin taikka surmattiin. Valloitusten aikakautena olivat tällaiset riemusaatot hyvin tavalliset.

Laskeite luonain laakerin varjohon, Sodasta uuvuksissa, maistain Viiniä, jonka ma sulle säästin." "Kuinka?" huudahti Julius, hymyillen, kun hän käsitysten ystävänsä kanssa astui huoneesen, "alennatko sinä itsesi kertomaan latinalaisen runoilian lauseita? sinä kiihkoisa Kreikkalainen!"

Sydäntä särkevällä huudolla Hedwig hypähti pystyyn. Kilian sulki hänen syliinsä, ikäänkuin pidättääkseen häntä maan päällä. Scharnachthal lähestyi samassa, laskeakseen kuolleen otsalle seppeleen tammen ja laakerin lehdistä.

"Viimeinen lohdutuksemme on, että korkeimman kunnian ja kauneimman laakerin saa voitettu sankari eikä voittaja, kun ei oteta huomioon, mitä me olemme kestäneet, vaan miten me olemme kestäneet." Kuningas nojasi miettivänä miekkaansa ja katsoi maahan. "Miten paljon sinun onkaan täytynyt kärsiä, ystäväni", sanoi kuningas sydämellisesti, "ennenkuin olet joutunut tuolle mielelle.