United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Traddles, aivan sama, yksinkertainen, teeskentelemätön toveri, kuin hän aina oli, istuu kuin patriarkka ison pöydän alipäässä; ja toisesta päästä Sofia katselee häntä semmoisen hupaisen alan ylitse, joka ei, totta puhuen, välky Britannia-metallista. Ja nyt, kun päätän työni, hilliten haluani jatkaa, katoavat nämät kasvot.
Siis välky, onnenkuva kultainen, sua vaikka koskaan omaks saane en, kuin päivä vaikka menit merehen, jäi jälkees ilmain ihanuus ja pyhyys, jäi rinnan kumma, kuulas riutumus, kuin kesä-yössä kuun on kumotus, tai ajatusten outo armaus, kun niissä hehkuu elonhetkein lyhyys.
Kuin luona alttarin sen kynnyksellä myös talttuu intohimo jokainen. Ei miekka välky siellä, sana uhkaa, ei solvauskaan vaadi kostoa. Sen ulkopuolla katkeruudelle ja vihalle jää kyllin kiistatilaa. Ei uhkaa raukka siell', ei mies käy pakoon.
Pilvihin paneite päivä, Välky taivas valkeoita, Jyrise jumalan ilma, Kalliot paloiksi pauku! Tuuli, tuppuran tekijä, Räiskyttele rannan hiekat Silmille pahan sikiön, Häijyn miehen häämenoissa! Vinku tuuli vimmatusti Irnuvirttä ilkeätä, Nyt kun juopi nuori Jouko Suossa sammakon olutta. Sorru kuin somerovuori, Sorru, sorru! Viisas Väinö! Säästä vielä heikko henki!
Mutta siinä ilmaantui niin totinen tunne, niin tulinen rakkaus, että kaikki, jotka sen kuulivat, hänen kilpailijansakin, ensi sanoista jo hämmästyivät. "Hedwig", hän lausui, "en ole herra enkä ruhtinas. Kruununi ei ole kultaa; siinä ei välky timantit. Muutama tammen ja laakerin lehti vaan. Freiburg, yhtä köyhänä itse kuin minäkin, sen minulle antoi.
Miksi ei valo minulle välky? TOINEN MIESPAIMEN. Eikä mulle. Luo syvälle Silmäsi läpi sumujen! Hallattaret häämöttävät Hopeaisissa helyissä, Valot puhki puikehtivat Usvatartenkin utuisten. Salon siintävän povesta, Missä on metsä aina nuori Parven pulskean näette Tänne astuvan; edellä Uros valkea, valittu. TOINEN NAISPAIMEN. Jo näenkin, jo näenkin!
Pisarat harvat, jotka huulillemme Tipahtaa onnen punapilvistäkin, On katkeruudella jo suolattuna: Tää onnen-päivä kätkee povessaan Raskaimman surun kiviroukkion. Vaikk' eivät tyhjään raueta voi työmme, Ei suotta välky sankartemme miekat, Niin kuninkaamme, suurin sankarimme On kuollut! Ah se raskas muiston-hurma Himmentää kirkkaimmankin riemuhetken.