United States or Argentina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viel' aurinko kerran nousee Veen pinnasta ilmoihin; Sen säihkeessä nään mä paikan, Miss' armahan hukkasin. Ja neito huoneessa nukkui, Kuu sisään säteensä loi; Siell' ulkona hilkkui ja kilkkui, Ja valssinsävel soi. "Toki ikkunasta ma katson, Ken untani häiritsee." On kuolleen luuranko siellä, Ja se soittaen laulelee.
Mä synkissä haaveiluissa Hänen kuvaansa katselin, Ja salaa armaat kasvot Ne elää jo alkoikin. Ja hymy ihmeen hieno Jo huulille ilmaantui; Kuin kaihokyynelissä Hänen silmänsä kirkkaat ui. Myös multa kyynelet virtas Pois pitkin poskia mun, Ja, oi, en uskoa saata, Ett' tottakin hukkasin sun! Ma kovanonnen Atlas!
Minussa riehui hurja halu taisteluun, taisteluun koko joukkiota vastaan ja minun piti tukea hallitsevien arvoa. Tämä aika ei ollut minulle terveellinen, Knut, minä hukkasin jotain, jota ei ole helppo voittaa takaisin, ja minussa syttyi viha vastustajiani kohtaan, jota minä en koskaan ole saanut voitetuksi.» Knut kuunteli kalpein huulin ja puristetuin nyrkin.
Teidän äijänne jatkoi matkaansa vankasti; me erosimme toisistamme kolme päivää ennen Pietarin päivää; minä ensin aijoin tavoittaa häntä, mutta tiellä tapahtui kaikenlaista, etten päässytkään; rahani hukkasin, eikä sitten ollut, millä oisin jatkanut matkaani; niinpä käännyinkin kotia.
Ma kuulen sointuja rinnastain taas pitkien vuosien takaa, otan esille onneni kanteleen, mi jo hyljätyn unta makaa. Ma katselen vanhaa ystävää, ja mielehen muistoja herää, univarjo liittyvi varjohon ja soinnut sointuja kerää. Niin kummalta tuntuvi sielussain kuin juhlis se joulun alla, kuin olisin löytänyt onneni taas, min hukkasin maailmalla.
"Eihän tuo ole liikaa", sanoi Swart, "jos me tyhjennämmekin lasin olutta" "Ei", sanoi Witt, "se ei ole hullumpaa!" Flick oli täyttänyt kolme lasia oluella. "Että minä sentään hukkasin piippuni!" sanoi Witt, "entä jos minä polttaisin sikaria". "Sikarit ovat niin omituisia", sanoi Swart "minä luulen, ettei se tekisi sinulle hyvää". "Kuinka niin?" sanoi räätäli Flick.
En tahtois ma touhuun ihmisten ja en tahtoisi yksin olla. Minun mieleni on niin kummallinen kuin meri kuutamolla. Minä uskoni, toivoni hukkasin, minä laskin laivani kariin, sun suukkoihis tyttö mä uskon vaan ja mustahan silmäpariin.
Ma seuraan sua; Jos näin sa minut heität, loukkaat mua. ROMEO. Voi! Itseni ma hukkasin; ei oo Hän täällä, muualla on Romeo. BENVOLIO. Ken lemmittys on, sano vakavasti. ROMEO. Pitäiskö voihkaten mun kertoa se? BENVOLIO. Kuin? Voihkatenko? Ei, vaan vakavasti. ROMEO. Ahdista testamentti sairahalta; Se kiusatulle tuntuu kiusaavalta! Siis, serkku, vakavasti: naista lemmin.
Aamulla Tuomas lähti kylänvanhimman luo puhumaan pojastaan; tiellä hän tuli käymään Eliaksen talon ohi. Eliaksen ämmä seisoo tuvan portailla ja tervehtii. Hyvää päivää, naapuri; terveenäkö sieltä, veli armas, kotia pääsit? Jumalan kiitos, terveenä tultiin; sinun ukkosi tiellä hukkasin, mutta kuuluuhan se jo palaneen kotia. Ja ämmä alkoi juttuamaan asioita, mielellään kun muutoinkin puheli.
Näät myrskyssä hukkasin määräni pään, Epäkuntohon purjeet sain; Vain pilkkunen maata jos kangastais, Mun henkeni ehkä jo voimaa sais Mut minne mä silmäni luonenkin, Nään aavaa, tyhjää ja aavaa. Haihtuu riemu, vaihtuu onni, Hukkuu usko, luottamus, Kuluu kulta, pettää toivo, Kuihtuu kaunein kukoistus.