United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ruvetkaat kohta virkaanne, hyvä Honain. Kuinka minun persialainen ruusuni jaksaa tänään, suloinen Schireneni?" "Hän elättää itseään teidän kuvallanne, kun olette poissa. Hän ei salaa minulta mitään, minä voin vakuuttaa sen, teidän korkeutenne." "Ei suinkaan, me tiedämme, että te olette suuri naisten suosikki, Honain. Minä pelkään, että joudun mustasukkaiseksi."
"Oi ruusuni!" huudahdin ehdottomasti. "Te saatte sen takaisin", sanoi herra Claudius alakuloisesti. Minä huomasin, miten hiljainen huokaus kohotti hänen rintaansa. Hän meni läheiseen huoneesen, missä kukka vielä oli lattialla, ja toi sen minulle.
Nyt oli pääasia miellyttää kaunista ja korskeata neitoa ja sitä näytti veijari myöskin ymmärtävän, sillä "lintuseni", "kukkaseni", "armain ruusuni" valui Kirja-Tiitsun huulilta, niinkuin vesi myllynrattaalta. Kun aivastus viimein otti kiini lavertelijan hengen, lausui Anna tyynesti, kehräten lankaansa: "Jatkakaa, jos se huvittaa teitä.
Onko totta, mitä isäsi sanoo? Sylintäydet olisin minä sinun sijassasi tarjonnut ruusuja sinulle. ELINA: Minun ruusuni eivät ole vielä puhjenneet. Se on vasta nuppu. OLAVI: Niinkö? Katso, siinä on vielä kastehelmi. Sinä olet juuri taittanut sen? ELINA: Niin. Se oli kevään ensimmäinen. Rakas setäni! Olkoon valkea hämärä, missä kukat puhkeevat, onnellinen sinun valkealle vanhuudellesi.
"Minä olen, mitä sinä halasit, sinä suloisen olemiseni sielu! Komeus ja valta, maine ja voitto näyttävät nyt särkyneiltä ja himmeiltä helmiltä verrattuna sinun kirkkaasen hymyysi!" "Vaikeroiva satakieleni, mennäänkö metsästämään tänä päivänä?" "Voi! minun ruusuni, minä makaisin mieluisammin tällä hempeällä vuoteella ja katselisin sinun ihanuuttasi!"
Hän yksin kuuli rukouksensa, Se oli niin murheinen: Kun tuuli katosi nuoruuteni, Ei oo mulla rauhaakaan; Mun ruusuni ryöväri tempaisi; Valmis olen kuolemaan. Näin yksinänsä hän laulaapi Rajuilman noustessa. Himeästi tähtyet tuikkaapi, Hänen surmaapi salama.
Kun hän pääsi luolaan, hiipi vaalea haamu esille patsaan takaa. "Valeria, kaunis ruusuni", huudahti Totila syleillen tulisesti rakastettuaan, joka hiljaa vastusteli hänen kiivaita mielenilmauksiaan. "Päästä, päästä, rakkaani", kuiskasi Valeria koettaen irroittautua hänen syleilystään. "En, armaani, en päästä sinua. Kuinka kauan, kuinka tuskallisesti olen sinua kaivannut.
Kuin viimeiset kukat olivat paikoillaan, katsahti Hanna koko laitokseen tarkastavasti ja kääntyi äkisti Jaakon puoleen: Entä se suuri, punainen ruusu? Luutnantinko ruusu? kysyi Jaakko. Nyt hän oli saava tappionsa kostetuksi. Minun, minun ruusuni! Sitä ei ole enää, se kuoli talvella. No, tottahan siitä nousee uusia vesoja? Ei, siinä ei ollut luonnollinen juuri, vastasi Jaakko mielessään ilkkuen.
Täll' ensin Edenissä Oil taivas tarjona, Ja puhtaan sydämessä Se viel' on avoinna. Kuin liukkahalla jäällä Vaikk' oisi matkani, Niin pysytään me täällä, Maan päällä, armaani. Ihmeeksi merten ääret Ne Luoja tänne loi, Ja satakielten äänet Vaan ylistystä soi. Viel' alppein ryntähällä Rehoittaa ruusuni. Ei; pysytään me täällä, Maan päällä, armaani.
Assessori tarttui kiivaasti Eevan ojennettuun käteen, puristi sitä molemmin käsin vasten rintaansa ja lausui hiljaa kumartuen sen yli: «oi, minun ruusuni!» Kun hän jälleen kohotti päänsä, vuotivat kyyneleet hänen silmistänsä! Mutta hän oli levoton ja tuskaantunut. «Veli!» hän lausui laamannille «en voi vielä kiittää sinua! En tiedä, ... en käsitä... Minun täytyy ensin tutkia häntä!»