United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juvelikauppias otti sormuksen, katseli sitä joka taholta tarkastavalla silmällä, piti sitä päivää vastaan, koetteli sitä kielellänsä, käänsi sitä monta kertaa ja vakuutti viimein, ettei hän voisi myydä semmoista sormusta vähempään kuin tuhanteen dirhemiin. "Olkoonpa oikeus teillä kummalla hyvänsä", sanoi Honain Abdallah'lle, "tahdotko luopua tästä sormuksesta, jos saat tuhat dirhemiä?"
"Ei", vastasi tyttö itsetyytyväisellä muodolla; "tässä kumminkin voi unhottaa sen onnettomuuden, että on prinsessa." "Se kai on suuri onnettomuus", lisäsi lääkäri. "Ja kuitenkin se varmaan on ainoa välttäväinen kohtalo", vastasi tyttö. "Epäilemättä", jatkoi Honain. "Ainakin meidän onnettomalle sukupuolelle." "Kovin onnettomalle." "Jospa vaan olisin mies!" "Mikä sankari te olisitte!"
Joko hän oli heikko-näköinen taikka ehkä katetun basaarin petollinen valo häntä helposti sitä tutkimasta, ainakin hän kohotti kättänsä otsallensa ja muutaman silmänräpäyksen hänen kasvonsa olivat peitossa. Juvelikauppias saapui paikalle ja, painaen kättänsä sydäntänsä vastaan, kumarsi Honainia. "Sano tämän sormuksen hinta", lausui Honain matalalla äänellä.
"Suvaitaan", vastasi Alroy kääntyen Jabasterin puoleen. "Siksi kuin tarkemmin säädetään", lisäsi ylimmäinen pappi. "Emiri", sanoi Alroy, "kalifia itseä kohdellaan kunnioituksella." "Teidän korkeutenne mieliksi", Honain vastasi, "Rumin sultani on lähtenyt pois, ja entinen hallitsiamme hänen kanssaan." "Ja hänen hareminsa?" "Sekin on lähtenyt." "Se oli tarpeetonta. Me emme sodi naisia vastaan."
"Se on kummallista me olimme olleet kaksikymmentä vuotta erinänsä, kun jälleen tapasimme toinen toisemme. Te ette olleet läsnä, Abidan. Oltiin neuvottelussa. Me tapasimme toinen toisemme kahdenkymmenen vuoden perästä. Hän on minun veljeni. Se on kummallista, sanon minä: minä tunsin, että häntä vävähti, kun hän syleili minua." "Honain on filosofi ja uskoo samantunteisuuteen.
"Mene kalifin luo, hyvä Honain, mene nyt, kun minä pyydän. Minä tulen yksin toimeen, vaan hän tarvitsee sinun neuvoasi. Sano, ettei hän saa panna kallista henkeänsä alttiiksi. Nuot häijyt! Asriel on varmaan pian täällä. Mitä sinä arvelet?" "Meidän ei tarvitse pelätä mitään. Heidän tuumansa ovat huonosti rakennetut.
Onko hän mieletön, niinkuin minä, kun hän näin leikitsee tuhon kanssa?" "Herrani", Honain lausui lähestyen ja pannen leppeästi kätensä vangin olkapäälle, "hillitse intosi. Sinulla on muutamia uskollisia ystäviä, jotka mielellänsä tahtoisivat levollisesti keskustella sinun onnestasi." "Onnestasi! Hän pilkkaa minua." "Minä rukoilen sinua, herrani, rauhoitu.
Oikein häpeä on tuoda tuommoinen heittiö teidän eteenne; sillä pyhän kiven kautta, ja minä olen hadshi, minä varon vähäisen, että hän on Juutalainen." Honain kävi vähän vaaleaksi ja puri huultansa.
Hyvä, hyvä Honain, ole hellä tätä suloista lasta vastaan, jos kohta vaan minun tähteni. Sinä olet nyt ainoa, mitä hänellä on jälellä." "Olethan sinäkin jälellä." "Hänen onnettomuutensa tuottaja." "Elä ja ole hänen tukenansa." "Kuinka se kävisi laatuun? Nämät muurit pako? Ei, ei; se on mahdotonta." "En minä sitä luule." "Todella! Minä teen kaikki. Puhu!
"Mitä vielä! minä olen päättänyt inhota häntä. Barbari!" "Sankari!" "Oletteko koskaan nähnyt häntä?" "Olen." "Onko hän kaunis?" "Niinkuin yli-enkeli." "Ja rikas?" "Eikö hän ole voittaja? Koko maailman aarteet tulevat teille." "Minä olen kyllästynyt komeuteen. Minä rakennutin tämän kioskin sitä unhottaakseni." "Se ei ole ensinkään komea", lausui Honain katsoen ympärillensä hymyillen.