United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puutarhassa Kylvö sitoi nuoria vesoja keppeihin kiinni, jotta olisivat turvassa syksyn tuulilta, mutta joen rannalla istui Maissi laulellen: »Sua muistan syksysäällä rajutuulen raivotessa, puista lehtein lentäessä, muistan, koska kuutamolla kuvauupi taivo kirkas jäisen järven iljanteissa; milloin mua muistat milloin? Sua muistan kaikin ai'oin, päivän puoleen pyrkiessä sekä maille kulkiessa.
Vieressään, vaikka paljoa alempana, loiskuivat kirkkaan R veden aallot kallioista rantaa vastaan ja palasivat siitä takaisin, ikäänkuin leikitellen suudellen sen jyrkkää, viheriäitä vesoja ja sammalia kasvavaa nurmea. Luonnon ihanuus vaikutti kuitenkin häneen niin paljon, että hän hetken perästä voi tunteitansa pukea huokauksiin.
Sillä Toivonen taisi hedelmäpuita hoitaa ja korjata, ja missä hän kaupungissa eli muualla herraväen puutarhoissa sai kuulla olevan hyvänlaatuisia hedelmäpuita, meni hän sinne ja pyysi saadakseen vesoja eli olkia. Niitä hän oli opettanut nuorukaiset ymppäämään, eli istuttamaan, niin kuin kaikellaiseen muuhunkin kryytimaan-työhön; niin että jo olivat koko mestarit.
Kuin viimeiset kukat olivat paikoillaan, katsahti Hanna koko laitokseen tarkastavasti ja kääntyi äkisti Jaakon puoleen: Entä se suuri, punainen ruusu? Luutnantinko ruusu? kysyi Jaakko. Nyt hän oli saava tappionsa kostetuksi. Minun, minun ruusuni! Sitä ei ole enää, se kuoli talvella. No, tottahan siitä nousee uusia vesoja? Ei, siinä ei ollut luonnollinen juuri, vastasi Jaakko mielessään ilkkuen.
Mutta minä kyllä sanon sille herrasväelle minä, niin, en aiokaan nöyrästi kumarrella heitä ja heidän ylhäisyyksiänsä, sillä toinen on yhtä hyvä kuin toinenkin. Ihan varmasti, sen aion heille sanoa. Juuri niin!» Hää-aattona. «Jumala siunatkoon vesoja!
Vanha lyriikka yhä vieläkin kasvaa uusia vesoja ja on, niinkuin jo ylempänä sanottiin, sekä puhtaasti lyyrillistä että kertovaista laatua. Paitsi sitä kertovaisissa runoissa käsitellään tavallisen elämän oloja, jotka eivät viittaa mihinkään erityiseen aikaan. III, 27; u. Lyyrillinen runous on ylimalkain säilynyt samoilla seuduilla kuin eepillinenkin.
Etelä-Ranskassa kohdellaan viiniköynnöstä kuin vankkaa maalaisnaista, eikä kuten maan pohjoisosassa, niinkuin hienoa neitiä. Se kasvaa jotenkin itsekseen, sateen ja auringon mielivallan mukaan. Viinipuun varret ovat järjestetyt kahteen pitkään riviin ja niistä lähtee tummanviheriäisiä vesoja kaikille haaroille. Välipaikkoihin kylvetään kauraa tai muuta viljaa.
Sitten se aho jää karjan laitumeksi ja parempaa laidunta en usko löytyvän tämän auringon alta. Sitten se vuosikymmenen kuluessa työntää vesoja ja alkaa muuttua metsäksi, mutta kasvaa vieläkin hienoa heinää, jota elukat vaihtoruuakseen syövät, kun kyllästyvät nuorten ahojen väkeviin nurmiin.
Siinä hän katselee vanhojen petäjien keltaisia oksia, ja sitten tuolta näkyvää rakennuksen somasti sammaltunutta kiviaitaa, ja särkynyttä säleporttia siinä, ja portin takana kasvavaa lyhyttä syreenikäytävää, jossa versoo metsittyneiden oksien seassa vielä muutamia tuoreitakin vesoja: niiden latvassa nuokkuu heikkoja, sinertäviä kukkaterttuja.
Voisihan kerran koettaa ... ehkä hyvinkin luontuisi?... Verevä, tuore puu lykkää kyllä uusia vesoja uudessa, hyvässä maaperässä... Niin uskon minä. Kyllä minä keitän!... ja oikein kuumaa sittenkin! Kävin jo lastujakin hakemassa. Hän ei siis tule jättämään Sillankorvaa... Minäkin tässä hyörin ja pauhaan ... en huomaa edes vierasta sisään kutsua.