United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sedripuilla, jotka kuuluvat havupuihin, on se omituisuus, että ne noin miehen korkuisena haarautuvat useihin haaroihin; on niissä kuitenkin muutamia, jotka vasta palmun tavoin latvassa haarautuvat. Haarat kulkevat vaakasuoraan, ja niiden neulaset näyttävät Saksan kuusen neulasilta.
Siinä hän katselee vanhojen petäjien keltaisia oksia, ja sitten tuolta näkyvää rakennuksen somasti sammaltunutta kiviaitaa, ja särkynyttä säleporttia siinä, ja portin takana kasvavaa lyhyttä syreenikäytävää, jossa versoo metsittyneiden oksien seassa vielä muutamia tuoreitakin vesoja: niiden latvassa nuokkuu heikkoja, sinertäviä kukkaterttuja.
Kynttilää hänellä ei ollut pimeänä vuoden aikana, mutta osataanpa lukea päreenkin valossa. Ja hauskinta oli kirja kädessä istua Ison Männyn pitkällä oksalla, varisten raakkuessa sen latvassa.
Yksi ainoa oli, jota herra vapaaherra tuskin tiesi olevankaan, joka olisi antanut henkensäkkin hänen tähtensä. Mutta tämä oli niin itseksensä ja erillään hänen seurastaan, ett'ei kukaan, paitsi minä, joka istuin kuusen latvassa ja katselin, voinut aavistaakkaan hänen mietteitään.
Ja kukkain kirkkautta nyt aallot heijastais, Ja leikiten ne rantaa kohden liekkuis, Ja piilostansa kirkasna päivä pilkoittais, Ja puitten oksill' linnut laulain kiekkuis, Mut itse heiluin latvassa korke'imman puun Ma silmäniskun loisin tuonne seutuun kaivattuun Ja visertäisin kultaistani tänne. Mut voi, voi!
Pihlajan latvassa istui joukko pikkulintuja, jotka kiikkuivat yhdellä oksalla, hyppäsivät oksasta toiseen, teroittivat nokkaansa, söivät kypsän marjan suuhunsa ja panivat vähän väliä päänsä kallelleen ja tirkistivät uteliain silmin nukkuvaa miestä.
Hei vain! huudahti tämä iloisesti ja asettui kädet puuskassa keskelle lattiaa. Täällä se mies vain vielä venyy, ja päivä jo kuluu pitkän kuusen latvassa. Huomenta, huomenta! sanoi Olavi hieroen unta silmistään. Mitäs kuuluu pitäjälle? Eipähän mitään erikoista! Oletko sinä edes uinutkaan, kun en minä ole ollut komentamassa. Olenhan aina välistä. Välistä? Sukkiasiko haikailet? Siin' ovat!
Metsästäjien täytyi itsensä koettaa löytää otukset, ja he huomasivat vähän ajan päästä, että näädät olivat kiivenneet kuivaan honkaan, jonka latvassa näkyi olevan siksi iso reikä, että näätä mahtui siitä pujahtamaan. "Pidäpäs Pekka varasi", sanoi Taneli, "ja tähtää tuohon reikään; jos näätä pistää ulos päänsä, niin ammu nopeasti."
Vatukkoa lähetessään he kuulivat kummallista uikutusta. He hiipivät ääntä kohti ja näkivät ihmisen kiikkuvan karsikon latvassa. Kauhistuneina riensivät he kotiin kertomaan asiata. Sieltä vietiin sana heti Sormulaan ja Lieksalaan, ja joukolla lähdettiin ihmettä katsomaan. Kun Juho saatiin alas puusta, oli hän puoleksi tunnotonna. Paarilla hänet kotiin kannettiin.
Nyt ne nukkuvat. Minä istun ikkunassani ja koetan kirjoittaa. Järvi on aivan tyven. Viklat lentelevät valitellen rantoja pitkin, mutta niiden valituksessa on riemua. Kottaraisia istuu kuin musta marjaterttu koivun latvassa, huilautellen pitkiä vihellyksiä. Niillä ei vielä ole poikasia, mutta pesänsä ne jo ovat valinneet. Taivaalla tuikkaa jokin iso tähti, talven viimeinen.