United States or Saint Vincent and the Grenadines ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olina oli tosin vähän levoton, kun hän näki tuon kauniin, kookkaan nuorukaisen, joka nyt oli kahdenkymmenen vuotias, ja joka herätti kaikkein huomiota, mihin hän vaan tuli; sillä voisihan tulla päivä, jolloin hän rupeaisi itsenäiseksi ja lähtisi Olinan luota pois, ja tämä jäisi taas yksinäisyyteen ja ikävään, nuo "kaksisataa taalaria lohdutuksena:" "mutta vanhana ja niiden pilkan alaisena, jotka nyt eivät suoneet poikaa hänelle" huokasi hän jälestäpäin.
Hän oli kuin tulisilla hiilillä jo, kun Miina ja Lydia varustelivat lähtöänsä eivätkä päässeet matkaan. Tosin oli tavallista, ett'ei isäntä palannut markkinoilta ennenkuin viiden, kuuden päivän perästä; mutta voisihan nyt rahan puute taikka joku satunnainen syy saattaa hänet pikemmin takaisin.
Niin se sairas ukko jutteli. Minä olen totellut häntä ja olen vielä tässä. HILMA. Herra siunatkoon! Missäs sitten? ROOPE. Voisihan sitä olla muuallakin. HILMA. Minun ei ole ikinä päähänikään pistänyt että sinä joskus olisit meiltä poissa. Kuinka vanha sinä olit, kun tulit meille? ROOPE. Kuudentoista. HILMA. Sepä se.
Ne pojat ovat tavallisesti niin vallattomia. Mikko raukkani! Mikä sinun mieleesi, Antreas, nyt tuollaisen tuuman pani? Olen jo kauan ajatellut, että voisihan tehdä köyhälle hyvää, kun kerran se vara on, ja saisihan samalla ehkä rakkautta itselleenkin. Mutta jos saakin tylyn ja kovaluontoisen lapsen... Mahdollista sekin olisi, mutta en kuitenkaan hänestä sitä luulisi.
Kukin palasi hevosensa luo, nousi sen selkään, ja päällikkö asettui joukkonsa etunenään. Hetken kuluttua he olivat kadonneet samaan suuntaan mistä olivat tulleetkin. Ali Baba ei heti laskeutunut maahan puusta. "Voisihan olla", ajatteli hän itseksensä, "että rosvot olisivat unohtaneet jotakin ja palaisivat takaisin."
Mutta minä olen vapaa poika ja tottunut jo maailmaa kiertämään niin että ei minusta enää olisi yhden konnun eläjäksi. Vaikka ei olisikaan, niin ... mutta voisihan hänkin tulla jos sikseen kääntyisi. Ota mukaasi, Martti! Martti ravisti päätään: En minä. En ollenkaan voi saada päähäni sitä, että voisi asettua oikein olevaisesti asumaan muualle kuin tänne.
Hän lausui sen kyllästyneellä, välinpitämättömällä, ylenkatseellisella äänellä ja vaipui samassa takaisin entiseen hervottomaan asemaansa. En todella osaa sanoa, sillä minä en ole mieltynyt kehenkään, niin kauvan kuin muistan taaksepäin. Vaan jospa sattuisit mieltymään? Niin tietäisin pitää hänet kiinni myös. Voisihan kumminkin tapahtua, että hän rakastuisi johonkuhun toiseen. Mahdotonta.
Jos viejä on jättänyt ne vääriin käsiin? ROUVA HAKE. Ei, en minä sitä luulisi. SYLVI. Mutta voisihan se kumminkin olla mahdollista. Oh minä uskon ihan varmaan, ett'ei hän ole saanut ainoatakaan kirjettä. Sillä muuten hän olisi heti, siinä paikassa rientänyt tänne. ROUVA HAKE. Ikävöittekö te häntä niin kauheasti? SYLVI. Hyvä rouva Hake vieläkö epäilette? Enhän voi muuta ajatellakaan.
"Voisihan niinkin olla, kun vain saisit kaikki yht'aikaa; mutta jos yksikään jää jäljelle, asia kyllä käy sinulle vaaralliseksi, niin jäykkä kuin oletkin. Parempi on ottaa heiltä veroa, ja sinun", sanoi hän katsahtaen ison ruotsalaisen päässä paistavaan paljaaseen, hiuksettomaan pilkkaan, "olisi ehkä paras pysyä sovinnossa suomalaisten kanssa." Nämä sanat näyttivät sattuvan jäykkään talolliseen.
Häntä sykähytti ajatus, että voisihan todella mennä ja puhua tuon kanssa ihmisiksi, kysellä hänen elämäänsä ja ehkä auttaa häntä parempiin pyrintöihin. Ensin hän säikähti tätä mieleenjuolahdusta ja hylkäsi sen kokonaan. Mutta hän ei voinut tyydyttävästi selittää itselleen syytä, miksi hän ei menisi, kun juuri oli muka ollut valmis vaikka mihin hyvänsä. Ei ollut elävää sielua muita tällä kadulla.