United States or Cyprus ? Vote for the TOP Country of the Week !
LYSIMAAKOS: Miten on terveytesi, herra? Sinun ruumiisi vapisee. Katsos, minua vaivaa eriskummallinen tauti. LYSIMAAKOS: Sano minulle se tautisi, niin sen parannan. TIITUS: Se tauti on keisarille kovin sopimaton. Vastoin tahtoani nousee näet rinnastani tuska tänne kurkkuun, jäseneni vapisevat ja silmistäni vuotaa vesi. LYSIMAAKOS: Kovin merkillinen tauti. TIITUS: Voisihan luulla minun itkevän.
Olihan luutnantti vaan tehnyt pilaa hänellä ja ketään toista ei sitä nykyä ollut, ketä ajatella. Sitäpaitsi pitikin hän oikeastansa John'ista. Kuten hän seisoi siinä tyynenä ja vakavana, rupesi Alfhild kunnioittamaan häntä ja kaunis oli hän todella myöskin. Nuot nokiviikset julisti häntä oivallisesti. Ja voisihan hän aikaa myöten saada viiksetkin, vaikka ne eivät tulisikaan niin mustiksi.
»Voisihan meitä neljä viis miestä mennä yhteen rekeen. Sillä lailla tulisi sentään vähän helpommaksi.» »Sitten kai pitäisi naisten tehdä samoin?» »Niin, eiköhän?» Hanna nauroi ja kavaljeeri nauroi myös; mutta silloin katosikin jäykkyys ja he pitkittivät puhetta lopun aikaa jotakuinkin luonnollisesti. Aamupuoleen yötä vasta lähdettiin kotia.
"Usein olen arvellut, jos pari taloa yhdistäisi voimansa, niin varmaankin kävisi paremmin." "Mutta voisihan sattua niin, että molemmat tahtoisivat käyttää poutia hyväksensä," sanoi Karina Päiväkumpu, ottaen askeleen syrjään. "Varmaankin," vastasi Ingeborg ja asettui miehensä viereen, jott'ei Karina nytkään voinut nähdä, mitä toivoi, "mutta toisin paikoin viljat joutuvat aikaisemmin kuin toisilla.
Vastustamattomalla voimalla vetivät puoleensa alppien lumihuiput. Miltähän mahtaisi tuo maailma läheltä näyttää, voittaisikohan se vai kadottaisi? ajattelin. Kun olisi aikaa enemmän, voisihan sinne yrittää! Kiipeisin niin kauas kuin pääsisin rinteitä myöten, metsäin läpi, kapuaisin kallioita ja paarustaisin loput lumessa. Kun ei tullut otetuksi suksia mukaan Suomesta lähtiessä!...
Voisihan hän vielä istua hetkisen tuolla hyvien ystävien parissa, jotka juuri näyttivät kiihkeästi jostakin heille kaikille mielenkiintoisesta seikasta keskustelevan. Hän jäi vielä hetkeksi Cataniin. Rouva Sorvi oli todellakin ollut jo maata menemäisillään, kun Antti soitti hänelle.
Perkele on kaikissa töissään ryöväri ja rosvo ja sen hän itse ensiksi on vietellyt, joka niin pitkälle joutuu, että hänen valtaansa antauntuu. Mutta jos se käy laatuun? Niin, se on toinen asia." "Mutta voisihan se olla mahdollista ?" "Riippuu asian haaroista." "Kun joku toinen antaisi itsensä hänen sijaansa, joka on myöty?"
Vaatiiko kristin-usko noin tarkkaa aina vähäpätöisiin anti?" "Tarkkaa se vaatii", sanoi Elsa ja poistui kyökistä. Rouva, jäätyään Katrin kanssa kahden kesken, alkoi kysellä: "Mitä kipa-kapaa täällä oli, kun Elsa niin oli kiukuissaan äsken ja sitten nyt niin parannusta tehtiin? "Voisihan sitä aina jotakin eripuraisuutta pientä tulla. Mutta sen minä sanon, Elsa on hyvä tyttö kyllä", vastasi Katri.
Häneltä voin ainakin saada hyviä neuvoja ohjeekseni; ja jos hän matkustaa vieraille maille, niinkuin moni hänen kaltaisensa tekee, niin voisihan hänen palveluksessaankin, tiedän mä, saada kokea yhtä paljon seikkailuja kuin ikänä nuo Ludvigin henkivartijat.»
Mutta jos jahti taas ankkuroi kotisatamaan, täytyy paalit soutaa täältä sinne ihan sen silmäin alatse, ja silloin se vasta oikein saakin tietää, vaikka tuon tekisi kuinka yön aikana tahansa. Voisihan olla, että tässä ehtisi miehissä yhtäkkiä hiivata paalit niin kiireesti jahtiin, ettei se ehtisi tulla nuuskimaan.