Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Yhtä nopeasti kuin tämä odottamaton kohtaus oli tullut, yhtä pian se osittain katosikin. Hän tunsi nyt veren kiertävän suonissaan rajuna ja kuumeisena; se oli kuin virta, joka on sulkunsa puhkaissut ja nyt kiitää valtamerta kohti.
"Onneton se, joka pilviä kullaksi uskottelee." "Niin, niin en tiedä liekö onneton vai onnellinen", sanoi Anna. "Se täytyy oppia", sanoi Eksköld tyynesti. "Niin kai. Mutta nyt se pilvi jo katosikin." Anna värisi kuin kylmästä. "Nyt meidän täytyy kulkea nopeasti, ettet vallan kylmety, Anna", virkkoi Eksköld reippaasti ja alkoi astua Annan kanssa alas mäen rinnettä.
Mutta Sven esiintyi hyvin "tavallisena"; hän tervehti iloisesti ja ystävällisesti ja pyörähytti Guckaa ympäri, niinkuin ennenkin. Pelästynyt ilme katosikin kohta vanhuksen kasvoilta ja antoi sijaa säteilevän tyytyväiselle hymylle. Jumalan kiitos, he eivät olleet sentään kyenneet poikaa kovin pahasti pitelemään, nuo oppineet peikot, reipas ja iloinen ja kaunis hän yhä oli, heidän uhallaankin!
Hänen asemansa antoi varjolle puoleksi surullisen puoleksi rukoilevaisen muodon. Silmänsä katsoa tuijottivat siihen lakkaamatta, kunnes viimein rupesi luulemaan, että se olikin Wildingin eikä hänen oma varjonsa. Vähäinen aseman muuttaminen saisi varjon katoamaan, ja tämän muutoksen tehtyänsä, katosikin vallattoman mielensä kuvelma.
Nuorukaista nähtävästi tämä katkera, mutta lempeä moite syvästi liikutti. Kyyneleet milteivät tukehduttaneet hänen ääntänsä, kun hän sammaltaen sanoi. "Antakaa anteeksi, minä olin kiittämätön. Minä juoksen kohta alas katsomaan mitä ruokaa heillä on;" ja samassa hän katosikin.
Puoli kymmentä vuotta sitten ei Ruotsinkaan kirjallinen yleisö tiennyt mitään Gustaf Fröding nimisestä runoilijasta. Yliopistossa muisteltiin kyllä sen nimisen kivulloisen miehen muutamia vuosia laiskotelleen, vaan hänen opinnoistaan ei koskaan tolkkua tullut ja ennen pitkää hän katosikin muihin toimiin.
»Voisihan meitä neljä viis miestä mennä yhteen rekeen. Sillä lailla tulisi sentään vähän helpommaksi.» »Sitten kai pitäisi naisten tehdä samoin?» »Niin, eiköhän?» Hanna nauroi ja kavaljeeri nauroi myös; mutta silloin katosikin jäykkyys ja he pitkittivät puhetta lopun aikaa jotakuinkin luonnollisesti. Aamupuoleen yötä vasta lähdettiin kotia.
Hänen istuessaan pianon ääressä, katosikin kokonaan vieno, vähän naisellinen ilme, joka oli hänen kasvoillaan, kun hän otti osaa naisten kahvikesteihin ja juoruihin; oli ikäänkuin hänen silmänsä olisivat tulleet tummemmiksi, tunteensa syvemmäksi, vartalonsa pontevammaksi laulun kestäessä; oli kuin soitto olisi herättänyt hänessä runollisen voiman, jota hänellä ei muulloin ollut.
Päivän Sana
Muut Etsivät