United States or Uzbekistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, eikö siihen nyt tulta pannakaan? kysyi äiti taas, kun kaikki ne irti väännetyt kalut olivat paikoillaan ja kun näki, että isä nosti lampun kattoon. Nytkö päivällä? Niin, no saisihan tuota nyt koetella, mitenkä se palaa. Kyllä se palaa odota vain iltaa eläkä hätäile!
Saisi ... saisihan tästä kelvollisen emännän taloon. Mitä se Myrkky nyt vielä minusta puhuu!... Ikäänkuin nyt ei Luukas ilman emäntääkin toimeen tulisi. Tää on hyvä hieroja ja lempeä siltä luonnoltaankin ... tää Sohvi. Menepäs sinä, Sohvi, kuule ja kysy siltä Sallisen leskeltä jos häneltä on jäänyt mitä liikenevää miehen perua. No... Ka... Tule, niin mennään yhtä matkaa.
Saisihan tuon kuolemansa ihminen muullakin tavalla! Saadaanpa nähdä, kumpi noista kahdesta kovemmin pöhöttyy, imijä vai imettävä! Jos Hilma henkiin jääpi, tulee hänestä varmaan kyläkunnan puoskari ja kunnon kuppari, koska hän on niin kärkäs vertä imemään. Minä en olisi julennut mennä imemään, vaikka olisin tohtinutkin. Enkä minä.
Kreeta raukka oli vähän semmoinen ja tämmöinen, "plikasta" taas ei vielä ihmiseksi ollut, ja sentähden Matti nyt pyysi, jotta minä, joka osasin muka kirjoittaa ja ymmärsin pännärätinkiä, menisin mukaan; eihän tuosta reisusta palkka niin suuri olisi, mutta olisihan ruoka ja saisihan vähän maailmaa nähdä. Kyllähän poika mun puolestani mennä saa, sanoi isäni maltillisella tavallansa.
Eipä kyllä, mutta onhan oravan nahka kuitenkin kaupaksi käypä, saisihan sillä parikymmentä penniä. Mutta kukapa sen näin kesän aikaan ostaisi? Ja enhän minä osaa oravaa nylkeäkään. Ei maksa vaivaa oravaa ampua. Mutta jos en minä siitä itse mitään hyötyä saisikaan, voisinhan sen kuitenkin ampua ja lahjoittaa sen luurangon koulun luonnontieteellisiin kokoelmiin. Sepäs vasta oli mainio ajatus!
Eikähän Liisalla ollut sitä asiaa vastaan sen enempää, jos kerran saisi jonkun kotimiehen ottaa, ettei lehmäraukka lypsämättä jäisi... Saisihan tuota kerran koettaa sitäkin, että käy vieraankin pitäjän pappia kuulemassa, ennenkuin kuolee ... ainahan niitä oman pitäjän pappeja saa kuulla ... ja jos tuosta jotain apua lähtisi syntiselle ihmiselle...
"Toista korttelia on mennyt sitten eilisillan, ja kun toisen korttelin vielä menee, niin..." vastasi Heikki. "Ei, ei vielä", varoitti Iisakki. "Nyt on Varsankallion virta väkevimmillään... Eiköhän virta paina vielä kallioon..." "On niitä lauttoja tällä vedellä ennenkin laskettu", sanoi Heikki. "Mutta saisihan tulva vielä laskea."
Hän seisoi kauan aikaa paikallaan ja katseli rahoihin epäilevin silmin, ikäänkuin olisi luullut olevan takanaan jonkun, joka luuli Patrikia niin tuhmaksi, että antaisi tehdä pilkkaa itsestään. Mutta vähän ajan kuluttua arveli hän, että saisihan yhden noista kiiltävistä kappaleista ottaa ylös ja katsella edes sitä, ja hän näki niiden olevan ulkonäöltään vanhoja kultarahoja vuodelta 1620.
"Saisihan tämä ollakkin isompi, kun noilla poikarievuillakaan ei ole omituista huonetta ollenkaan, kun tytöt tarvitsevat nuokin vinnikamarit". "No ehkäpä saadaan. Tuomari Lundqvist on ymmärtäväinen mies, kunhan sille puhun niin luulen menevän läpi. Seurakuntalaiset, sen uskon, eivät osaa puolestaan valita siihen syyniin sellaista miestä, joka ymmärtäisi asiain kulusta sitä tai tätä."
Ei toki ole milloinkaan yhteen kertaan jäänyt ... saisihan se käydä pari kolmekin kertaa, jos tahtoisi. Eikö se tahdot? Ei tuo hyvin tahdokaan, kun sai lasit, että näkee kirjaa itsekin katsella. Vieläkö Matti näkee ilman laseja? Minäkö? Ei, hyvä ruustinna, en minä ole pitkään aikaan nähnyt ... lautaksi lyöpi, en näe mitään vaikka kuinka koettaisin... Matin pitäisi ostaa silmälasit. Silmälasitko?