United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kirjoittanut yhtä riviä, ei lähettänyt edes terveisiä: Ja minkätähden hän äsken niin vältti katsoa minua silmiin! ROUVA HAKE. Eihän sitä tiedä. Hänellä mahtaa olla omat syynsä. SYLVI. Entä kun hän ei ole niitä saanutkaan! Kirjeitä, tarkoitan? ROUVA HAKE. Tietysti hän ne on saanut. Kuinkas muuten. SYLVI. Jospa viejä on ne hävittänyt? Tai jättänyt vääriin käsiin? Niin, voi, ajatelkaapas tosiaan!
Vaan kun viejä ruoat esiin otti, Pyrskäht' itkuun mustalaisen vaimo, Mustalainen itse istui lausuin: "Syökää nyt, mä kahlettani viilaan; Mitä tähteeks' jää, sen syön mä sitten." Vaan kun kaikkein poistunut ol' nälkä, Riemull' levollen ne laski heiniin. Varjoillansa yö jo seudut peitti, Vitkaan käyden rataa rauhallista.
Aatu lähti ladollensa jälleen, Viejä, ehkä heikko, ruokaa tuomaan. Mutta vuoroin leväten ja käyden Pääs' hän ennen päivällistä taloon, Astui sisään, istui penkin päähän. Isänt' oitis miehen tuns' ja lausui: "Mitäs kummaa kuuluu, vanha naapur? Jalan tulet ja on kasvos kalpeet!"
Jos tään pitkän harjusillan päässä, Missä rannan keltakoivut harvat Tuolla tummain kuusten kesken heiluu, Jos siell' armas vaimoni mun kohtais, Sanoisinpa hälle: 'Vaimo viivy, Täällä lapses synnytä sä maalle, Jotta lapsi syntyissään sais nähdä, Kuink' on kaunis Herran mailma, vaikka Viipy meille raskas on kuin kuolo." Lausui näin. Puhetta tarkkaamatta, Tyynnä viejä ajoi rattaitansa.
Hiljaa vierren ehti rattaat rantaan; Vähän matkaa niiden eellä tiellä Kulki vitkaan yksinäinen vaimo. Raitaiselle hamehelle valui Vaaleenharmaa huivi hartioilta, Kiemuroiss' sen päälle musta tukka. Viejä ajain saavutti jo naisen.
BASTARDI. Minulle ajan henki kiireen neuvoo. KUNINGAS JUHANA. Sep' uljaan kelpo ylimyksen kieltä! Jälestä mene; sanan viejä ehkä Minun ja paarein välillä on tarpeen; Se sulle työksi. SANANSAATTAJA. Mielityöksi, herra. KUNINGAS JUHANA. Vai äiti kuollut! HUBERT. Ruhtinaani, kuulin, Ett' yöllä oli nähty viisi kuuta; Alallaan oli neljä; viides näitä Kummasti pyörähdellen kierteli.
Eipä pyy, jolt' oksatoverinsa Luoti surmas, lennä säikkyin eemmäs, Kuin tuo viejä huoletonna ajoi, Koska liinan piilopoimuist' otti Musta nainen naurusuisna puukon; Mieheen kallistui ja hiljaa haasti: "Ole valmis, kultain, kun ma isken, Työnnä viejä kohta kärryilt' alas!" Lausui näin ja kaiken voiman takaa Vihamiehen olkaan veitsen iski.
Syvään huokas viejä väsyksissään, Selkä seinän nojassa, näin lausui: "Onhan, naapur', outo matka ollut, Oudostippa talohos oon tullut Yksin, jalkasin ja kalvenneena, Suo tok' ensin nälkään, janoon hoivaa, Sitte kuule tehtävät ja tehdyt." Virkki näin ja mielessään jo mietti Väijyksillä mustalaisen kiertää, Aatu mustalaisen vaimoinensa.
Jos viejä on jättänyt ne vääriin käsiin? ROUVA HAKE. Ei, en minä sitä luulisi. SYLVI. Mutta voisihan se kumminkin olla mahdollista. Oh minä uskon ihan varmaan, ett'ei hän ole saanut ainoatakaan kirjettä. Sillä muuten hän olisi heti, siinä paikassa rientänyt tänne. ROUVA HAKE. Ikävöittekö te häntä niin kauheasti? SYLVI. Hyvä rouva Hake vieläkö epäilette? Enhän voi muuta ajatellakaan.
Viiden-leiviskäiset lukottomat Pultit, pajass' umpeen vasaroidut, Painoi niit', ei avaimille aukee. Iloissaanpa seisoi sentään Aatu Mustalainen maassa mietiskellen, Minne tiensä suuntaisi hän sieltä; Kun jo viejä virkos horroksestaan, Silmäns' aukais, rosvon silmän kohtas.