United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja mikä vaimo, mikä neito ei iloitsisi tämän kaltaisesta luottamuksesta? Mitä Severiniin tulee, niin ei hän näitä asioita niin syvältä miettinyt. Hänestä oli kyllä siinä, ettei mikään estänyt häntä saamasta Maria vaimoksensa. Hän ei muistanut rikkautta eikä köyhyyttä. Hän tunsi itsessänsä äärettömän voiman, jolla hän raataisi maasta onnen ja tulevaisuuden itsellensä ja Marille.
Ovi aukeni, mutta sisään astuikin Heikura, talon isäntä. Marille sävähti veret kasvoille, hän aavisti pahaa. »Hyvää huomenta!» lausui Heikura. »Jumal' antakoon», vastasi Mari. »Eikös Holpainen olekaan kotona?» »Ei ole; mutta istukaa, ehkä hän pian tulee.» Heikura istui tuolille pöydän päähän ja poltteli piippuaan. Vähän ajan kuluttua hän taas alkoi: »Lienee yhdentekevä, jos puhun teille asiani.
Rouva de La Tour antoi tyttärensä ostaa kaikkea mikä tätä miellytti; hän piti vain vaaria tavarain hinnasta ja kelvollisuudesta, peläten kauppiasten heitä pettävän. Virginia valitsi kaikkea minkä luuli kelpaavan äidillensä, Margareetalle ja Paulille. "Kas tämä kappale", sanoi hän, "sopii huonekalujen päälliseksi ja tuo puvuksi Marille ja Domingolle."
Eukko niin mielellään kertoi Marille, hänen siellä ollessaan, elämän suruista ja taisteluista, sen iloista ja riennoista, totuuden sorroista ja voitoista, sanalla sanoen: ihmisien lankeamisista, nousemisista, kohoamisista ja sortumisista. Niistä puhui hän, sillä hän oli itsekin monta kovaa kokenut, monta iloa ja surua maistanut, ja viimein oli hän sortunut elämän kovan kuorman alle.
Siitäkin toivostansa puhui eukko usein Marille. Mari kuunteli niitä hartaalla halulla ja ne painuivat syvälle nuoren tytön sydämeen; ne vetivät usein hänen mökkiin, eukkoa kuuntelemaan ja häneltä oppimaan. Hän silitteli eukon ryppyisiä kasvoja ja hänen hopeanharmaita hiuksiaan, eukon kertoellessa.
"Niin, tässä tapahtuu kihlaus, sinun ja Marttalan Matin välillä, joka on sinulle ilmoitettava", sanoi Mauno Marille, oikasten itsensä suorempaan asemaan ja kohottaen kaarevat, mustat ja tuuheat kulmakarvansa. "Minkäänlaista kihlausta ei tässä voi tulla kysymykseen", sanoi Mari ujosti, ja hänen äänensä värähti.
Olinhan jo sitä ennen teiltä kuullut, ettei hän voinut kärsiä niitä, jotka nuuskaavat ja tietysti tahdoin ennen kaikkea häntä miellyttää. BLOM. Etkä sen koommin ole kertaakaan nuuskannut? VILHO. En kertaakaan. BLOM. Onko se oikein totta? Luota vain minuun ja sano totuus, en minä sitä Marille kerro. VILHO. Uskotte tai ei, totta se kuitenkin on.
He eivät vaihettaneet sanaakan, sillä nyt oli pakko olla ääneti. Mari souti pitkin lahden edustaa ja Severin laski verkot. Se kävi hänen mielestään hyvin ja hän oli tytyväinen, kun työ oli päättynyt. Sillä hän näki lahnaparven todellakin olevan apajassa. Hän viittasi Marille, että soudettaisiin ulos järvelle. Ja kun oli tultu niin kauvas, että uskallettiin puhua, lausui Severin.
"Mutta jos minä voitan sillä esim. ensimmäisen palkinnon kilpa-ajoissa, niin minä niillä rahoilla sekä ostan että ruokin kaksi lypsy lehmää." "Onnen kauppa on onnen kauppaa," sanoi unilukkari eikä hän sen enempä huolinut siitä asiasta pakinoida, koska hän jo oli selittänyt mielipiteensä Marille.
"Kiitos, kiitos noista hyvistä kirjoista", sanoi hän loistavin silmin, "oi ne olivat niin " lisäsi hän, painaen kätensä rintaansa vasten "minä jo luin ne kerran läpi, mutta saisinkohan lukea vielä kerran, Saisinko?" "Niin monta kertaa kuin haluatte", vastasi ylioppilas. "Minä luin niistä ääneen Marille ja hänen mielestään ne olivat hyvin hauskoja." "Vai niin", vastasi Erkki.