United States or Palau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin aina Mikaeli; sinä et tahdo ilmoittaa asioitasi; se olkoon sinun oma asiasi; mutta elää täytyy jokaisen. Jos suostut tekemään, mitä käsken, niin minä ruokin sinua. Jumala sinua palkitkoon; kyllä minä teen työtä. Sano, mitä tulee tehdä. Työ on mitä yksinkertaisinta. Katso... Mikaeli tarkasteli, otti rihman sormiinsa, heti ymmärsi asian ja teki langanpään.
"En minä huoli lapsentyttöäkään", sanoi Niina samoin tyynen-vakavasti ja jyrkästi. "Ei kukaan muu saa hoidella häntä kuin minä minä sen vaatetan, pesen ja ruokin ei kukaan muu ei saa koskea siihen." "Mutta, rakas lapsi, ethän sinä kaikkia voi", intti Ava-täti. "Eihän Rolfikaan uskonut, että sinä voisit tulla toimeen sen kanssa." "Rolf, hän niin hemmoitteli minua", vastasi Niina.
»Saatko laitumelta hevosen pian kiinni, vai nahjustatko kauan niitä hakemassa?» kysyi taas patruuna, joka halusta pitkitti puhetta pojan kanssa. »Hevoset ruokin niin, että viheltäessäni juoksevat luokseni.» »No, jos nyt olet vähänkin sinne päin, kuin olet sanonut, niin kyllä minulle kelpaat, ja Jaakko on vapaa menemään asuntoansa rakentamaan.»
"Saatko laitumelta hevosen pian kiinni? vai nahjustatko kauan niitä hakemassa?" kysyi taas patruuna, joka halusta pitkitti puhetta pojan kanssa. "Hevoset ruokin niin, että viheltäessäni juoksevat luokseni". "No, jos nyt olet vähän sinne päin, kuin sanonut olet, niin kyllä minulle kelpaat, ja Jaakko on vapaa menemään asuntoansa rakentamaan".
JOUKO »Rikki polkeman käärmeen pään»... Oletko sinä ... etkös sinä ole Reita Reidan poika? REITA Mikä ei mene? JOUKO Kyllä se siellä pysyy! On se semmoisten lukkojen takana. Ei sen tarvitse maata syömän sitä meillä hyvin hoidetaan, joka onnen antaa se syö maitoa, minä sitä ruokin. REITA Mikä? Mitä sinä noin minuun tuijotat? Kuka sinä olet? JOUKO Et sinä meille mitään mahda.
Ukko ajaa aivan hiljaa, ikään kuin luulisi hän olevansa minun onneani hautaan saattamassa; mutta minä ruokin ankkojani iloisena ja suruttomana, noikkaan ystävällisesti Eleonoralle ja kiitän Jumalaa onnen-osastani. On lauantai-ilta. Minä odotan miestäni kotiin.
Mutta enimmän hän sentään kertoi siitä ilosta, mitä hän oli tuntenut täyttäessään Mestarin käskyä. »Sillä nyt todellakin», hän sanoi, »minä ruokin hänen lampaitaan. Ja minä olen saanut suurenmoisen opetuksen. Sielua ei voi hoitaa, ennenkuin ruumis on tyydyttävästi ravittu.
Hui! pienen sirpin sain, mut jäljess' yhä hiivin. Mä lähdin kauppalaan, vein kankurille lointa. Isänsä töllillä on Roobin ilman tointa. Ei ollut milläänkään, voi, mitä luulla mahtoi? Jo keksi kepposet, kun talontytärt' tahtoi! Niin vannoi: "Pöydässäin sua talvest' alkain ruokin!" Hui! tyhjän isäntä ja huippakenkä tuokin! Roobin leikkas ruista, ma rinnan riivin.
Sinä ansaitset ruokaa ja minä ruokin eläimiä täällä kotona, ja teen käsitöitä minkä ennätän, ehkä minäkin sillä lailla saan jotain ansaituksi; molemmin ei meidän kumminkaan käy enään tästä lähteminen", sanoi Mari hilpeästi. "Mitenkä se kävisi laatuun? Kuinka sinä täällä, sydänmaalla, tulisit pitkät ajat aikaan?" sanoi Jaakko. "Miksi en minä aikaan tulisi?
TIMON. Ne konnat salvanneet on hengen multa. Vai velkojia! Perkeleitä! FLAVIUS. Oi. rakas herra, TIMON. Mitä, jos sen teen? FLAVIUS. Hyvä herra, TIMON. Teen sen. Hovimestari! FLAVIUS. Täss' olen, herra. TIMON. Niinkö joutuisa? Taas kaikki ystäväni tänne kutsu, Lucius, Lucullus ja Sempronius: kaikki; Ne konnat minä vielä kerran ruokin.