United States or Russia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on pieni tyttö oikein sievä, muhkea tyttö", sanoi Ava-täti, luullen saavansa Niinan huomion käännetyksi lapseen. Hoitaja aikoi vielä kerran panna lasta vuoteesen, vaan taaskin työnsi Niina sen pois, huutaen: "En minä sitä huoli nähdä!"
Mutta kun imettäjä sitte tuli vuoteen luo ottamaan pienokaista äitinsä vierestä, katsoi Niina häneen suurilla silmillään vakavasti ja päättäväisesti, sulki lapsen käsiinsä ja sanoi: "Ei tätä kukaan muu saa hoidella kuin minä." Ava-täti kääntyi imettäjään päin ja puheli jotakin semmoista, että sitte kaiketi on parasta hankkia lapsentyttö.
Ava-täti astua tipsutteli hänen vieressänsä, tuohus kädessä, luullen muka olevansa suurenakin apuna. Rolfia viehätti ajatus, miten uteliaina lapset toisessa huoneessa odottelivat, ja tahallansa viivytteli hän oven avaamista, ett'ei suotta niinkuin hän sanoi tätille lyhentyisi yksi elämän onnellisin hetki.
Niin istui hän hetken toisensa perästä, kunnes hänet unelmistaan vihdoin herätti Ava-täti, joka kuiskaten kutsui häntä tulemaan ulos, kun kaksi lääkäriä, jotka hoitelivat Rolfia, oli tullut ja he tahtoivat puhella Niinan kanssa. Niina hiipi hiljaa saliin ja selvitti kaikki, mitä he kyselivät hänen tilastaan sinä päivänä.
"En minä huoli lapsentyttöäkään", sanoi Niina samoin tyynen-vakavasti ja jyrkästi. "Ei kukaan muu saa hoidella häntä kuin minä minä sen vaatetan, pesen ja ruokin ei kukaan muu ei saa koskea siihen." "Mutta, rakas lapsi, ethän sinä kaikkia voi", intti Ava-täti. "Eihän Rolfikaan uskonut, että sinä voisit tulla toimeen sen kanssa." "Rolf, hän niin hemmoitteli minua", vastasi Niina.
Hän olikin tähän asti lukenut erittäin vähän, siliä hänen tyttönä ollessaan oli Ava-täti aina valikoinut hänelle kirjat ja antanut luettavaksi opettavaisia romaaneja, jotka saivat hänet hirveästi haukottelemaan, ja kun hän joutui naimisiin, oli taas kaikki hänen lukemisensa Rolfin tarkastuksen alaisena, eikä Rolf voinut kärsiä ajatusta, että Niinan mieli saisi turmeltua uudenaikaisesta kirjallisuudesta, jota hän itsekin hyvin vähän tunsi, kun hänellä ei ollut aikaa tuhlata kaunokirjallisuuteen, vaan jota hän kumminkin hyvin ankarasti tuomitsi.
Ja kun hän nyt itse tulisi äitiksi, kuinka saisi hän lapseltansa kunnioitusta, jos se näkisi, miten toisen vallan alainen äiti oli omassa kodissaan. Hän itse tulisi sellaiseksi kuin Ava-täti, jota kaikki vähän pilkkailivat. Niin ajatellen itki hän omaa heikkouttansa, miten hän aina vaan totteli itki, ett'ei hänellä koskaan ollut rohkeutta lausua tuota, joka aina kalvoi hänen mieltään.
"Yhden ainoan semmoisen hetken elämässäni muistan, jota voin verrata niihin, joina seisoin odotellen joulukuusen luoksi pääsemistä", sanoi hän. "Saanko arvata, milloin se oli?" kysyi Ava-täti hymyillen. "Ei sitä arvata tarvitse. Kyllä minä mielelläni kerron sen uudestaan kuinka usein hyvänsä.
Nyt tuli hän kyökkiin, jossa Niina ja Ava-täti, molemmat yhtä taitamattomat, olivat paistamassa piparkakkuja, joilla aina oli se kiusallinen ominaisuus, että imivät liian paljon lämmintä ja vähän paloivat. Rolf pyysi taikinaa ja muodosteli itse keveästi ja taitavasti lihavan, manteli-silmäisen jouluporsaan, jommoisia aina oli ollut hänen lapsuutensa kodissa.
Mutta Ava-täti arvelee sopimattomaksi, että on kaksi samannimistä yhdessä perheessä." Ava-täti oli erittäin arkatuntoinen kaikesta, joka olisi saattanut näyttää siltä, kuin hän liiaksi sekautuisi toisten asioihin, ja kun hän sitä paitsi hyvin suuresti kunnioitti Rolfia, joutui hän hämillensä ja alkoi pyydellä anteeksi. "Pienokaiselle, mitä puhut. Sekautuisinko minä semmoisiin!