United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä minä ennätän, sanoi Laara halukkaan palvelevaisesti ja kääntyi poispäin. Kuulehan, Laara, kielteli isäntä rauhattomasti liikahdellen. Laara pysähtyi ja oli varma, että nyt nuhdellaan. Niin, että minä olen katsonut tuota, alkoi isäntä tavoitellen sanojaan. Minä en oikein salli sitä, että te tuon Tuomaan kanssa niin paljon telmitte, en ollenkaan minä sitä salli.
Ne päällen kolmen tuhannen muinoiskielisiä paikkain nimiä, jotka minulle ovat osoittaneet Syrjäniläisten ja Ostjäkkiläisten ennen Suomessakiin olleen, nekiin minä vielä tulen ottamaan tutkinnon alle, kuin vaan jaksan ja ennätän, niin että nekiin nyt saisivat tulla työksentelemisteni vaakaan pantavaksi.
Nuorukainen näki niissä vaalean, verettömän juovan ja tunsi niinkuin omiinsa olisi painettu ainainen, häviämätön merkki. »En minä voi mitenkään sinusta näin erota!» sanoi nuorukainen tuskaisesti. »Me ennätämme illaksi Kirveskallion luo, ja minä tulen sinua katsomaan ja tulen niinkauvan kun olemme siksi lähellä, että ennätän yön kuluessa edestakaisin käydä.»
Eiköhän raatimies ja kelloseppä Utriainen tietäisi mitään, vai joko häneltä on kysytty? Vai ei; no odottakaapa hyvät ystävät, kunnes ennätän saada virkapuvun päälleni parasta on olla valmiina, jos jotain tapahtuu niin mennään Utriaiselta tiedustelemaan. Selma kultaseni, pidä hetkinen vieraille seuraa."
Eilen sain telegrammin, jotta saan tulla niin pian kuin vaan ennätän. Hm! Odottamattapa toteutui toiveeni. Niin näkyy. Emma. Mitä me tässä suotta kiertelemme. Sano suoraan, mikä sinua vaivaa. Minulle voit, jos kelle, sydämmesi avata. Emma katselee äänetönnä maahan. Oletko rakastunut? Minä näen sen silmistäsi. Minuunko? Keneenkäs muuhun! Turhilla toiveilla petät itseäsi. Mitä? Itsekseen.
Makuuhuone meille ja toinen Reinelle, ja ainoastaan pari askelta tehtaalle. Minä ennätän sinne täsmälleen neljässä minuutissa." Hän oli erään kauppakonttoorin apulaisen poika. Isä oli kuollut pulpeettinsa ääreen neljänkymmenen vuoden pituisen paikallaan istuvan elämänsä jälkeen.
Tämä seikka muistutti Nehljudofille jälleen eilistä keskustelua langon kanssa ja sen, että hän oli aikonut vielä tavata lankoa ja sisarta ennen lähtöään. »Tuskin ennätän ennen junan lähtöä», ajatteli hän, »parasta kun kirjoitan». Ja saatuaan paperia, kirjekuoren ja postimerkin hän alkoi, tuon tuostakin ottaen kulauksen pyreilevää seltteriä, miettiä mitä kirjoittaa.
"Kuinka niin?" kysyin. "En ymmärrä, mitenkä se tuntuu niin kummalta. Jos vanha rovasti sattuu kuolemaan, ennenkuin minä ennätän sen kirkon rakentaa. Se olisi ensin pitänyt saada valmiiksi. Se on melkein unohtunut " "No, eihän se nyt sentään unohtune " "Kun on niin paljon muuta muistettavaa mutta samapa se, vaikka unohtuukin! Opin kai siellä Parisissa rakentamaan toisen ja paremman."
Ei vaan sanonut kuinka pian pulverin jälkeen hikeä piti ottaa. Ajoin työpaikalleni takaisin, paranemistani toivoen vaikka heikkona. Heti sinne päästyäni otin pulverin sisääni ja ajattelin ottaa hikeä sitte kun ennätän. Mutta paikalla riipaisi se minut yhteen kyttyrään kuin kuivaneen juurikkaan. Läsnäolijat hämmästyivät tuskanhuutoani ja juoksivat kaikki ulos.
"Olisi se hyvä, vaan pitihän mennä mamselin luo. Mielellään taas levähtäisikin, mutta vielä mieluummin tekee palvelusta hyville ihmisille." Katsahtaen ruokajoukon päälle, "siinä on ruokakultaa hyvien ihmisten antamaa, että milloin sen syödäkään ennätän", sanoi mummo ja pani ovensa lukkoon, lähtien Elsan kanssa mamseli Eveliinan luo.