United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olivat kivalteri Ek sekä muuan toinen poliisipalvelija, joiden tarkastuspiiriin tämä kapakka kuului. Kivalteri loi katseen yli salin, lähestyen sitten sitä pöytää, jonka ääressä ystävämme laivuri vallitsi ja naureli. Hyvää iltaa, Blom! tervehti kivalteri puristaen laivurin kättä; mitä kuuluu?
Eikö hän petturin nimeä ansaitse, kuin sillä tavoin teeskentelee ja on minua rakastavinaan, vaikka sydämensä on toisen oma. BLOM. Hä? Toisen oma? MARI. Niinpä kyllä. Eikö hän sitä sinulle tunnustanut? BLOM. Ei eikä Varsin toista hän minulle kertoi MARI. Hän on siis pettänyt sinutkin. Eva Ruususta, tuota ilkeää virnakkaa hän lempii. BLOM. Eva Ruususta! Kuka on sinulle semmoista kertonut!
Hyvä juttu! Ha, ha, ha! MARI. Mitä? Nuuskaatko sinä? VILHO. Valitettavasti niin teen. Ja Janne sattui näkemään, kuinka äsken tuolla kasvien takana MARI. Ah, sinä et siis rakastakaan ketään toista? Nyt ymmärrän kaikki. BLOM. Ha, ha, ha! Tässä nähdään mustasukkaisuuden seuraukset. Ha, ha! VILHO. Ja puuttuvan totuuden seuraukset myöskin. Armas Mari!
Hyi, häpeä toki vähän, Mari, antaessasi rukkasia niin kunnon miehelle kuin Vilho on! Nyt olet hänet ijäksi onnettomaksi saattanut. MARI. Kunnon miehelle? Kavala petturi hän on! BLOM. Opi paremmin punnitsemaan sanojasi, tyttöseni! Jos hänellä onkin vähäinen salaisuus ollut, ei hän sentähden petturin nimeä ansaitse. MARI. Kuinka saatat sellaista puolustaa, setä?
Selitä tarkemmin, puhu suusi puhtaaksi, sanon minä! VILHO. Suoraan sanoen, minä panin nuuskaa nenääni ja hän Voi, voi, en minä voi sitä kertoa ! BLOM. Mitä hittoa! Koska se tapahtui? VILHO. Vast'ikään. Setä unhotti tänne nuuskarasiansa, kiusaus oli niin suuri, minä en voinut sitä vastustaa, vaan pistin tuota kirottua hiukkasen nenääni. Janne samassa tuli sisään ja näki toimeni.
Ja itse olen kaikkeen syynä. Oi surkeutta, oi kauheata onnettomuutta, jota varmaankaan en kantaa voi! Vilho. Blom. Mainio herra, tuo! Ei tinkinyt eikä kysellyt edeltäpäin työpalkkaa, niinkuin muutamat nykyaikaan ovat tavakseen ottaneet. No mitä nyt, kuinka sinä noin surkealta näytät, poikaseni? Hyvästi nyt, setä kulta! BLOM. Mitä aiot? Eikö sinun pitänyt syömän aamiaista täällä?
VILHO. Ei mitään aamiaista enää! Hyvästi vaan ja kiitoksia kaikesta hyvyydestänne ja ystävyydestänne! BLOM. Mitä hullua! Tämähän on niin juhlallista kuin ijäksi talosta lähtisit. Mitä täällä on tapahtunut? VILHO. Välimme on rikkoutunut. Meidänkö välimme? VILHO. Ei vaan Marin ja minun. BLOM. Marin ja sinun? BLOM. Lempo vieköön, jos minä tätä ymmärrän!
Mutta minä taistelen haluani vastaan, taistelen voimieni takaa. BLOM. Poika poloinen! Eiköhän olisi parasta että tunnustaisit kaikki Marille? Kun hän saa tietää, kuinka paljon olet hänen tähtensä alttiiksi pannut, ei hän voi sinulta kieltää tuota viatonta nautintoa. VILHO. Mitä ajattelette, setä! Nytkö sen ilmoittaisin, kun näin kauvan olen sen salassa pitänyt! Ei, myöhäistä jo olisi tunnustaa.
Iso sali oli pesty ja lehditetty; se oli keskellä entistä asuinrakennusta, johon Larsson oli taas muuttanut asumaan, sittenkun hänen varallisuutensa oli korjautunut ja hänen pahin kilpailijansa, vävy raatimies Blom, oli sattunut ennen appeaan kallistamaan päänsä ikuiseen lepoon.
Olinhan jo sitä ennen teiltä kuullut, ettei hän voinut kärsiä niitä, jotka nuuskaavat ja tietysti tahdoin ennen kaikkea häntä miellyttää. BLOM. Etkä sen koommin ole kertaakaan nuuskannut? VILHO. En kertaakaan. BLOM. Onko se oikein totta? Luota vain minuun ja sano totuus, en minä sitä Marille kerro. VILHO. Uskotte tai ei, totta se kuitenkin on.