Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Nimessä voiman, joka teitä johtaa huipulle, ilman kuuman, kylmän kiusaa, tuskaani joskus muistakaa, ma pyydän.» Näin haastoi, haihtui tuleen puhdistavaan. Seitsemäskolmatta laulu Ol' hetki, jolloin Auringon ens säteet käy sinne, missä veri vuos sen Luojan, ja jolloin Ebron yli vaaka nousee ja Ganges hehkuu keskipäivän alla; noin seisoi Aurinko, ja päivä painui, kun Enkel' Luojan edessämme seisoi.
paisuu pahkasta pään kiimojen otteluun. Hukkaan hältä ne jää: huomenna purppuroi kylmää aaltoas hurme karjan kiihkeän veitikan. Piiloos Sirius ei sinkoa hehkuaan; illoin tarjoamaas raitista vettä juo aurast' uupunut härkä, luokses kiertävä karja jää. Maineen kerran sa saat, lähde, kun sulle näin tänään lauluni soi varjosta tammipuun luolas suulla, min paatta soluu hauskasti haastain vuos.
Nimessä voiman, joka teitä johtaa huipulle, ilman kuuman, kylmän kiusaa, tuskaani joskus muistakaa, ma pyydän.» Näin haastoi, haihtui tuleen puhdistavaan. Seitsemäskolmatta laulu Ol' hetki, jolloin Auringon ens säteet käy sinne, missä veri vuos sen Luojan, ja jolloin Ebron yli vaaka nousee ja Ganges hehkuu keskipäivän alla; noin seisoi Aurinko, ja päivä painui, kun Enkel' Luojan edessämme seisoi.
Syksyn lapsilla kiire on päre pihdissä sammuu aatos lentävi, aivot takoo, veri paksuna päähän sakoo, ovella Sylvester uottaa. »Vuota vielä, oi vanha vuos!» tuulet niin vinhasti vinkuu »jouda en viel' sua seuraamaan!» Vanhus ovella nyökkää vaan: »Saat elää syksystä jouluun.»
Sä tiedät kyllä: nuoruus, into, toivo On iät kaiket yhteen kuuluneet, Ja nuorten into, lämpö, toivo, rakkaus On edistyksen hyödyks toimineet. Siks ällös pilkkaa, ällös surkutellos, Ja armos säästä paikkaan parempaan, Innotta nuoruus, päiv' on auringotta, Vuos kevähättä, elon varjo vaan.
Pois itsekäs kanta siis kansastamme! Pois etujen halpa harrastus! Tapa Indiass' ollut on, kerrotaan Tapa itsensä uhraamalla Epäjumalan vaunujen kulkemissa Sen kuolla rattaiden alla. Joka vuos noin uhreja Juggernaut Nimi moinen on jumalalla Sai uusia, kansoa laumottain Sen musertui vaunujen alla. Ja laumat uudet ne onneaan Yhä etsi ja etsi surmaa.
Vuos' yhdeskolmatt' ehti tulla: Kuin teräksellä karkaistulla Mä iskin lemmen valkean: Voi tuhat, voi sit' armautta, Sit' ihmissielun kirkkautta! Vaan sen vei surma hautahan. Hän kuoli! Ken vois ihmetellä, Jos, synkeällä sydämellä, Suon kyynelvirran vuotavan? Vei kateus ei murhe siitä; Söi halla tapahtuuhan niitä; Vaan surma vie mun surmahan!
Verihinsä jos toiset jo vaipuivat, Tapa hurja se uusia hurmaa! Tapa moinen eikö oi, hirvitä? Ja eikö se kerro yöstä, Joss' uinuu se kansa, min keskellä Noin voitu on kuoloon syöstä? Ja kuitenkin, kansani, eiköhän Maass' armahassa myös tässä Joka vuos' epäjumalan vaunut lie Yli maan noin vierimässä?
»Vielä hetki, oi vanha vuos!» päre pihdissä sammuu, kannel heikosti helähtää, kääntyvi ovella harmaapää loppui laulajan vuosi. »Minne viet mua, vanha vuos?» tuulet niin lauhasti tuoksuu »minä niin pelkään ja vapisen». »Rauhoitu, rakas lapsonen, ovella taivaan jo ollaan.»
Kuvani yöllä unissaan hän näki, Sadasta aukosta, kuin suihkurista, Siit' ihka verta vuos, ja roomalaiset Iloiten, naurain tuli pesemähän Kätensä siinä. Tämän selittää hän Pahaksi merkiksi ja turman enteeks, Ja pyytää polvillaan mun kotiin jäämään. DECIUS. Tuo unen selitys on aivan väärä. Se oli kaunis, onnellinen näky.
Päivän Sana
Muut Etsivät