United States or South Sudan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, impi, kylm' on kultasi, On kylmä, tunnoton; Pään päällä turve vihanta, Jaloilla paasi on. Oh, hoo! KUNINGATAR. Mut, Ophelia, OPHELIA. Minä pyydän, kuulkaa. KUNINGATAR. Oi, puolisoni, katsokaa! Ne peittyi kukkasiin, Jotk' itkusilmin hautahan Kanss' armaan laskettiin. KUNINGAS. Kuinka voitte, armas neiti? OPHELIA. Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, että huuhkain oli leipojan tytär. Hyvä Jumala!
Mua voi! Hyi, häpeää! Ne pojat ottaa, kun he voi, Syy siitä heille jää. Kun, lausui impi, mun viettelit, Mun vannoit naivasi. "Sen oisinkin, jos itse et Ois tullut viereeni." KUNINGAS. Kuin kauan on hän tuossa tilass' ollut? OPHELIA. Kyllä kaikki vielä hyväksi muuttuu; malttakaamme vaan. Mutta en voi muuta kuin itkeä, kun ajattelen, että he maan kylmään poveen hänet laskivat.
Minä rakastin teitä muinoin. OPHELIA. Niin tosiaan, prinssi hyvä, mun saitte sitä uskomaan. HAMLET. Teidän ei olisi pitänyt uskoa minua; hyviä tapoja ei saa niin istutetuksi vanhaan varteemme, ett'ei tuosta jäisi makua. En rakastanut teitä. OPHELIA. Sitä enemmän petyin. HAMLET. Mene luostariin sinä. Miksi syntisiä sinä ilmoille saattaisit?
Nyt murhaneste, kalman myrkkykeitto, Min kolmin kerroin noitui hiiden neito, Kirottu taikamehus tuohon luo Ja surmaa heti terve henki tuo! HAMLET. Hän myrkyttää hänet puistossa saadakseen itse vallan. Hänen nimensä on Gonzago. Kertomus on olemassa, ja hyvällä Italian kielellä. Kohta saatte nähdä, kuinka murhaaja saavuttaa Gonzagon lesken rakkauden. OPHELIA. Kuningas nousee.
PROLOGI. Me näytelmän ja itsemme Nyt suosioonne suljemme Ja kärsimystä toivomme. HAMLET. Oliko se proloogi vai mielilause sormuksessa? OPHELIA. Se lyhyt oli. HAMLET. Kuin vaimon rakkaus.
Siis paras hänt' on puhutella, muuten Vois häijymielisiin hän vihaa kylvää. KUNINGATAR. Hän sisään tulkoon siis. OPHELIA. Miss' on se kaunis Tanskan kuningatar? KUNINGATAR. Kuin voit sa, Ophelia? Kuin tunnen muiden joukosta Ma sinun armahas? On sauva hällä, varvikkaat Ja hattu suipukas. KUNINGATAR. Laps armas, miksi tuota laulua? OPHELIA. Niinkö vain? Ei, kuulkaa, ma pyydän.
Ja tuossa ajuruohoa, se on järjen lääkettä. LAERTES. Oi, viisautta hulluudessa: järki ja muisto yhteydessä! OPHELIA. Tuossa imarretta teille, ja myrkkyjuurta; tässä karvasruohoa teille, ja vähän itsellenikin; sitä sopii sunnuntaisin nimittää armoruohoksi. Teidän täytyy sitä vähän eri tavalla pitää. Tuossa kaunokkeja.
Hulluutes, jumal'auta, kostan, siksi Ett' alas meidän vaakalauta painuu! Laps kaunis, kevätruusu, kallis sisko! Ophelia armas! Onko mahdollista, Oi, jumalat, ett' immen nuoren järki On kuoleva kuin henki vanhuksen? On vieno lemmen luonto; vieno lempi Se kallihimman osan olennostaan Lähettää rakkahansa jäljestä. Avopäin hän paarilla kannettiin; Hei, tuulan, tuulan tee! Ja haudall' itkuja itkettiin;
Sa haastelet kuin kypsymätön tyttö Ja kokematon moisiin vaaran toimiin. Luotatko noihin hänen merkkeihinsä? OPHELIA. En tiedä, isäni, mit' aatteleisin. POLONIUS. No kuule: aattele, ett' olet hupsu. Kun rahaks merkit luulet, vaikk' ei ole Ne täyttä kultaa. Tarkkaan tekos merki, Tai muuten jott'en pureksis näin kauan Tuot' yhtä sanaa tietää merkit pahaa.
OPHELIA. Kyll' annoitte, sen hyvin muistanette, Ja lisäks sanoilla niin viehkeill', että Niist' arvo lahjan karttui; pois ne viekää, On tuoksu niistä mennyt; rikkaat lahjat, Jalolle luontehelle köyhiks muuttuu, Kun rakkautta antajalta puuttuu. Kas, tuossa, hyvä prinssi. HAMLET. Ha, ha, oletteko siveä? OPHELIA. Prinssi! HAMLET. Oletteko kaunis? OPHELIA. Mitä tarkoitatte, prinssi?