Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Kylm' oli rintasi, leikkiä lempes, Voi, minun onneni unta! Vaikene, laulava lintu, ja lennä Laulamahan ilos muille! Kuihdu jo, kukkakin kaunoinen maassa! Huo'u jo, hallakin, puille! Musta on mieleni, valkeammaksi Ei se nyt taitane tulla! Ei ole armasta, ei ole enää Elämän riemuja mulla! J
Vaan ei liiku enää jalka kylmä, Umpeen painuu myös jo tumma silmä Nietokseen hän tuuskahtikin vasta, Kylm' ei säästä kerjäläistä lasta. Tuskat tyyntyy, näljän vaiva haihtuu, Kuvituksen leikiks järki vaihtuu, Onnen maailmoita hälle näyttää, Köyhän raukan toivehet jo täyttää.
Se lämpimän, se valon soi, Ken kukat aamuin aukaisee; Se suloiset unelmat toi, Ken kevätluonnon kultailee. Vaan sävel outo illalla, Kuin veisu, kaikui korvihin; Siit' aateltiin: "se laulua Lie lapsoselle enkelin!" Jo päivyt sammui. Lapsen luo Riens äiti riemuin kukkineen: Hän syleilee, vaan kylm' on tuo! Tukehtui raukka ryysyilleen!
Elo päättyy minne? Syystunto luonnossa ja taivas valju, Kukkaiset kuolleet, lehdet kellertää, Ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, Vedenkin pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, Tai ehkä uinuu sopusointuaan Tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta Tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Kun päivän koitossa havahdun, Niin siltä saan heti suutelun; Kun vuotehelle ma painoin pääni, Niin myöskin ystävän taukos ääni. Kun päivä lämmitti ikkunaan, Se pyöri eessäni iloissaan; Kun kylm' ol' ulkona, huoneessaki, Minulta lämmitystään se haki. Me yhten' elimme aina näin, Kuin pojat pesässä vierekkäin; Sen ilovirsiin ma usein suutuin, Mut kun se vait oli, jotain puutuin.
Jos huomaat, ett' on meihin taipuvainen, Niin kehotellen kerro kaikki syymme; Jos kylm' on, tylsä hän kuin jää ja lyijy, Sin' ole samoin, keskeytä puhe, Ja meille miehen mieli tiedoks anna. Huomenna meill' on eri neuvottelu Ja siellä sua suuresti on tarvis.
Syystuntu luonnossa ja taivas valju, ja kukat kuolleet, lehdet kellertää, ei tunnu tuuli, kylm' on luonnon silmä, ja veden pinta tuskin värähtää. On luonto tyyni, tyyni tunteettuutta, tai ehkä uinuu sopusointuaan tai väsyi luomaan ja nyt voimaa uutta tuoss' imee ikuisista vuoksistaan.
Prinssi, mitä kuulenkaan! Sormuksenne tarjositte, Forellan jo kihlasitte, Ettekö nyt muistakaan? *Amundus*. Erehdys se oli. Mut Min' en mitään luvannut. *Forella*. Florinnaks hän luuli mua... *Kuningatar*. Vait! Nyt seuraa kihlattua Kypron saari myötäisiks. *Amundus*. Florinnaa en jätä siks. *Kuningatar*. Kultaa tynnyr päällisiksi. *Amundus*. Kylm' on kulta kumppaniksi. *Kuningatar*.
Siitä, Kullervo, iloitse, Kotionnellemme juomme! JOUKKO. Voiton juoma, onnen juoma! KULLERVO. Onni ei minua varten. Kostoksi ylenin, kasvoin, Kostoksi kävin sotia, Sukuni verestä kostin. Kylm' on nyt kotini liesi, Sen ei tuhkan alla tulta. Minunkin tuleni sammui, Mieleni on musta hiillos, Joss' ei aatoksen hiventä, Jota into hehkuttaisi. Eikö aatoksen hiventä!
VANHUS. Ma hälle: Pukuni parhaan tuon, käy miten käy. GLOSTER. Hoi, miesi alaston! EDGAR. Tom-raukan kylm' on. GLOSTER. Käy tänne, poika. Kuitenkin mun täytyy. Voi, silmä-kultias, kuin veriss' on ne! GLOSTER. Tien tunnetko sa Doveriin? EDGAR. Kyllä, veräjät ja porraspuut, hevostiet ja jalkapolut. Tom-raukka on järjen päästään säikähtänyt. Jumala sua, hyvä ihmislapsi, paholaisesta varjelkoon!
Päivän Sana
Muut Etsivät