Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Eihän sädehtinyt sieltä rakkautta, Eikä ystävyyden lämmint hymyä, Enkä myöskän vihan karmeutta nähnyt Kasvoillansa, vakaat ijankaikkisest. Mutta vakuudessa, tyynyydessä Mikä jalous ja suuruus ääretön! Kuin yhtaikaa olis hänen silmän nähnyt Taivahat ja kirouksen mustan yön.
Oi, parhain Paimen, Sä rakkaudellas Etsiskele eksyneitä, Niin ett' olis riemua taivahat täynnä, Kun sinne sä noudat heitä. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy! Oi, johdata meitä, Sä Paimen hellä, Evankeliumin laidunmailla, Niin tahdomme Sinua ylistellä: Meilt' ei ole mitään vailla. Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Sitä vaara vaikk' ympäri piirittää, ei silti se mieltänsä malta, vaan riitansa, kaunansa kahleihin jää, jos pääsikin sortajan alta. Taas taistelo uhkaa, jo taivahat käy yli maanpiirin pilveen ja yöhön, ei viel' levon lempeän tähteä näy, ei rauhaa, ei rakkautta työhön, vaan kalskuen kansat ja maat terästäy miesmurhaan ja miekkavyöhön.
Minä olen se ruhtinas satumaan, jonka valtakunta on laaja; mun istuin pilvien kaarella on ja liittooni kutsun ma auringon, jonka tahdosta taivahat kaareuu, jonka käskyä noutavi hopeinen kuu sekä tähtien tarha taaja. Tule kanssani Tapio Mielikkines!
Tuop' oli Ukri tuhma ukko, kaasi maahan maitotilkan, maito muuttihe vereksi, purskutti punaisen suihkun. Heitti tilkan taivahille, taivahat tulena tuiski, poltti maakunnat poroksi, arot kaikki autioiksi. Kansa yhtehen keräysi: "Pahoin teit sa, Ukri ukko, hylkäsit hyvät jumalat!"
Ja siksipä halla nyt hallitsee ja kruunu on talven päässä, siks sydämet syksy nyt vallitsee ja tunne on järjen jäässä. Ja siksi nyt toivo on turtunut ja riemu on ruostehen syömä, siks uskon muuri on murtunut ja lempi on leinin lyömä. Niin, ällös yllesi katsokkaan, vaan peilihin lammen pinnan. Siell' onnesi taivahat onkin vaan ja rauha ja riemu rinnan.»
Sua kutsuvat Luoksensa kukka-kultaisesi, Siell' oikkusi on kahlehesi Ja vankilasi taivahat! Siell' ehkä satut lennellessä Kaks' pienokaista näkemään, Myös äidin, kyynel silmissään Ja syvä murhe sydämmessä; Oi jospa voisit lohduttaa Sä heitä suuren surun alla: "Hän elää teitä muistamalla " Ah! ... ethän osaa puhua,
Kuin kiitää kuudan-maisemat, kuin kaukometsät väikkyy, kuin yllä tähdet, taivahat ja taivaanrannat läikkyy! »Kuu kirkas on! Ah, armahain! On raisut ratsut vainajain! Sua kammottaako kuolleet?» »Ah. voi! Sa jätä kuolleet!» »Hei! Hei! Jo kukko kiekuihan? Pian tuntihiekka loppuu. Ah, tunnen aamun koittavan! Hei, orhi, nyt on hoppu! Hihhei! Päämäärä tässä on.
Ja kädessä malja ja seppelpäin ohi Minervan templin me kuljimme näin. Yks filosofeerasi, toinen lauloi ja kolmansi katu- tyttöä kauloi. Sa seisoit templisi portahilla ma kuljin varjossa viileen illan. Ja poimut vaattehes valkean loisti ruskossa päivyen laskevan. Sun nähdessä silloin mun seisahti syön kuin Arkipelaagissa aalto yön. Ja aallossa taivahat kuvastui ja taivahan tuhannet tähtöset ui.
Ah, tähdet kaunihit, kirkkahat vilun pohjolan viitojen yllä, te Karman korkeat taivahat, sen näätte ja kuulette kyllä, väkivalta nyt riehuu, on ihmiset hullut, tää tähti, tää tähti on hulluksi tullut, te sinne kauneimmin kaartukaa, missä raunioina on rakkain maa; tänä yönä on tähdet kirkkaimmat polon Belgian kenttien yllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät