United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katon vanhan räystään alla viime säteet viivähtää. Maassa, puissa, kaikkialla vaikeroi ja nyyhkyttää. Viime säteet hellävaroin kattoja jo kultailee. Sisässäni ääni aroin itkee, heltyy, hiljenee. Linnut oksillansa vaikenevat, päivä vielä hetken viipyy poissa, neitseelliset haavat vapisevat autuaissa lemmen unelmoissa. Laaja lakeus kuin jättiläinen uinuu jälkeen päivän arkitöiden.
Pää pystyssä, kädet selän takana hän pysähtyy kadunkulmassa, luopi tyynen mutta tyystin tutkivan katseen eteen ja kupeille kummallekin, viivähtää siinä hetkisen ja jatkaa taas vakaista, öistä vaellustaan. Kadun päähän asti hän kulkee, toista takaisin, sitä kiertoaan kiertää tunnin tuntinsa perästä, äänetönnä ja varmana.
MUUAN VEENI-NUORUKAINEN Murtaen: Minkä sille mahtaa, ystävä, jos viivähtää puuropurtilon ääressä! Naurua veenien joukossa. MERVI Astuu kiivaasti puoleen: Mitä...? Mitä sanoit? VEENI-NUORUKAINEN Ei mitään, ystävä kulta.. Puuro on hyvä ruoka, vallan hyvä! Osa veeni-nuorisoa tirskahtaa hillittyyn nauruun. MERTSI Kääntyy päin: Veenit! Torventoitaus rinteeltä.
Vielä kerran tahtoi varovainen Horn viivähtää, mutta herttualla oli korkein komento ja hän käski marssia eteenpäin. Horn totteli ja oikea sivusta laskeutui molempain kukkulain välissä olevaan laaksoon. Ratsuväen levottomuus joudutti taistelun alkamista. Heti kohta muuttui se ruotsalaisille epäedulliseksi.
Noin nuoret, vanhat, rinnattain Tääll' hetken viivähtää. Ja lehden lailla, riemuiten, Ne pyrkii liehumaan. Kun syksy saapuu, riutuen, Jo muuttaa Tuonelaan. Näin syksyn koivu muistuttaa Vaan katoovaisuutta; Mut lehti mieleen johdattaa Myös uutta eloa. Mistä laulaisin? Mistä laulais poika parka. Pieni pilpattelisi? Itsestänsä ku on arka, Moni vielä moittisi.
Yrjänästä hän ei tiennyt mitään, mutta kehoitti poikia jäämään luoksensa joksikin ajaksi; hän odotti kotiin omaa poikaansa, joka asui lännempänä; kenties tämä tietäisi jotakin. Kiitollisina matkamiehet suostuivat kutsuun ja päättivät jonkin aikaa viivähtää ja levätä torpassa. Vanha Pekkalainen eleli jotensakin hyvissä varoissa; hänellä ei ollut mistään puutetta.
Kuin jäädä virran aalto vois sun luokses, rannan kukkanen ? Sen määrä vaeltaa on pois ain eespäin, iäisyytehen. Vain hetken luonas viivähtää ja varttas hyväillä se voi, sen poveen kaihon sävel jää, mut ikuisemman kaihon soi suur koti aallon harhaavan, min onni salattuna on taa matkan kolkon, vierahan, taa monen päivän aution.
Mielessänikin tunsin tuota samaa uuvuttavaa ja elotonta poutaa, eikä ajatukseni tavannut ainoatakaan siimeksen sijaa, jossa se olisi viitsinyt kotvemmin viivähtää. Se harhaili sekavana sinne tänne ja katkonaisia, hapraiksi kuivuneita mielikuvia liiteli editseni pysyvämmin tajuntaan tarttumatta. Katselin väsyneesti eteeni, näin etäältä himmentävän autereen lävitse ihmisparin astuvan vastaani.
Kapteeni ratsasti ja häntä seuraavat sotamiehet kävivät jalkaisin; mutta niin nopeat olivat heidän jalkansa ja niin moninaiset ne esteet, jotka ratsain kulkemista haittasivat, ettei kapteenin milloinkaan tarvinnut viivähtää heitä odottamaan; päinvastoin hän sai ponnistaa kaikin tavoin, pysyäksensä opastensa rinnalla.
Mitäpä huolet mennehille vois, Eik' eletyssä ole elämistä. Vaan huolet päiväin tulevain jos tois Nykyisell' ajall' onnen nauttimista. SANNA. Niin, nykyiselle sekä tulevalle Nautinnon, riemun sekä kunnian. Se jaloa on! HAUSSI. Mutta lapsemme, Suloinen Salla missä viivähtää? Sen toivon rouvan parhain tietävän. Katsoo käskevästi rouvaan. MEIJERHOFF. Ah, armas seura-enkelimme poissa!