United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerrankin maanpiiri sai taas nähdä, mik' on kesä Suomen, konsa sen välkkyvät veet, yhdessä päivä ja yö, yhdessä taivas ja maa, suvun vanhan valtiasvoima, koska sen koittanut on koi pyhän syntymämaan. Oltihin orjia ryssän ja oltihin renkejä ruotsin, nyt pyhä kaikuvi vaan tuo sana syntymämaan, kaikille kallihin tuon, isän, äidin ja lapsien itkun, myös hymyn taivahisen, autuas, armahin maa!
Hän mulle: »Tuollapuolen keskipisteen viel luulet olevas, ma jossa killuin karvoista madon, maata puhkaisevan. Siell' olit alas astuttaissa, mutta kun käännyin, kuljit läpi pisteen, johon taholta jokaiselta painot painuu. Nyt päälläs on maanpiiri toinen, sille vastainen, jota manner laaja kattaa ja jonka kukkulalla surmattihin Hän, joka syntyi, eli synnitönnä.
Suru Suomen on suureksi laatinut kerran, siks laulamme suulla nyt Suomen ja Herran, taru toistuisi että ei Ranskan Buonaparten, maanpiiri ei ois Pirunsaaria varten. Nyt Albion erhettyy. Gentlemannin ei ain ole genius sama kuin Englannin. Imperium Britannicum! Missä on mieles? Taas keisarin vankeutta vaativi kieles. Sen Hollanti kielsi!
Sitten tuli toinen, lyhyt väli-aika, jolloin kerran vielä halpa Eisenachin kotini kävi rakkaammaksi ja arvokkaammaksi kuin koko muu avara mailma, ja koko maanpiiri ja koko elämä näytti muuttuvan pyhäksi ja laajenevan puhtaan, hurskaan, rakastavan tytönsydämen valossa. Minä en ole perästäpäin nähnyt mitään niin taivaan kaltaista, kuin hän oli.
Sota kaikkien kaikkia vastahan soi, vaikk' kaikki vain rauhaa halaa, viel' loppua murhien nähdä ei voi, koko maanpiiri hehkuu ja palaa, suru taivahat saartaa, ja ihmiskunta vain hulluna hourivi hurmeista unta. Taas milloin se järkiinsä järjestyy? Kesä kansojen, milloin se koittaa?
Hän mulle: »Tuollapuolen keskipisteen viel luulet olevas, ma jossa killuin karvoista madon, maata puhkaisevan. Siell' olit alas astuttaissa, mutta kun käännyin, kuljit läpi pisteen, johon taholta jokaiselta painot painuu. Nyt päälläs on maanpiiri toinen, sille vastainen, jota manner laaja kattaa ja jonka kukkulalla surmattihin Hän, joka syntyi, eli synnitönnä.
Hukkuva kerran koko maanpiiri ja mitä siinä oli, sammuva itse auringon pyhä alttarituli luovan, elävän ja vaikuttavan voiman jumalille. Ja kuitenkin puhuivat ihmiset niin paljon kuolemattomuudesta. Johannes ei voinut olla mielessään hymyilemättä tuolle ajatukselle. Oli muka »kuolemattomia» miehiä, »kuolemattomia» tekoja, »kuolemattomia» aatteita, ihanteita ja muistopatsaita. Mikä hulluus!
Pyhäkössä itsessään, sen alttarin päällä, säilytetään Kristus-kuvaa, jota Pyhä Lukas alkoi tehdä ja jonka joku enkeli sitten viimeisteli! Johannes lukee seinäkirjoitusta ja kääntää sen mielessään. »Pyhempää paikkaa ei maanpiiri tunne.» Häntä kauhistaa. Nuoko korut pyhiä, nuoko kuva-postikortit pyhiä, joita hän näki ovelan munkkiveljen itse kirkon eteisessä ohikulkijoille myyskentelevän?
Tuon kultaisen aikakauden kestäessä oli koko maa tuottanut hedelmiä ilman ihmisen avutta; jyviä kantava tähkäpää oli niin suuri, että yksi mies tuskin jaksoi sitä nostaa; ilma tuoksui alituisesti, täynnänsä hyvänhajuisinta lemua; sanalla sanoen, koko ääretön maanpiiri oli tämän viisaan hyväntekijän hallitessa yhtenä ainoana yrttitarhana.
Muukalainen näyttikin aikovan toteuttaa tämän arvelun ja valmistihe puhumaan. "Huronit", sanoi hän, "maanpiiri on hyvin avara; suuret järvet ovat myöskin avarat. Irokeseilla on tilaa niiden toisella puolen, Delavareilla taas tällä puolen. Minä olen Chingachgook, Unkasin poika, Tamenundin sukulainen. Tämä tyttö on morsiameni, tämä keltanaama ystäväni.