United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Worse liikkui levottomasti sängyssä, ikäänkuin olisi tahtonut keskeyttää, mutta Saara jatkoi: "Meidän pitää myöskin muistaa tuomion päivää, joka on tuleva kuin varas yöllä, jolloin taivahat katoovat suurella melulla; elementit sulavat kuumuudesta ja maa sekä kaikki, mitä siinä on, palaa poroksi. "Mutta yhdeksäs ja viimeinen syy on helvetin piina, joka kaikista tuskista on suurin ja kauhein.
Tuoll' illan lepoon vavahtain jo vaipui kadut, puistot. Oi tule, armas, otsaltain pois pyyhi päivän muistot! Kuin päivän piina sielussain niin syvät juuret saikaan? Vie minut iltaan, armahain, vie minut unen aikaan! Mun teki päivä vangikseen, sen vaivat sielu toistaa. Vie minut, armas, vapauteen! Jo iltatähti loistaa. Sun tuskin huomasin ma siihen aikaan niin sokeaksi kevät tehdä voi.
Ei kirjain kimpussa, vaan kautta teon myös oli suureks tullut Napoleon. Ken tiedetähän vaaraan valmihiksi, on tapa tehdä hänet kenraaliksi, ja vielä kuoltuansa runoilijan hän lauluissa saa taatun arvosijan. Tie maineeseen on sama tänäänkin kuin oli ennen aikaan Caesarin. Ja jotain taitaa kuolema ja piina kai aikaansaada koulun Catilina!
Ritari ainoasti vilkaisi tuohon kauhistuttavaan esineesen ja hänen rinnastaan lieneekö sitten ruumiin tai mielen piina siihen ollut syynä pääsi ohkaus, jonka hän kyllä mielellään olisi estänyt.
LORENZO. Ei; lievempi se tuli tuomio: Vain ruumiin maanpako, ei ruumiin kuolo. ROMEO. Maanpako? Armahda! Oi, sano: kuolo! Maanpaolla on katse hirmuisempi Kuin kuololla. Maanpaost' älä puhu? LORENZO. Veronast' olet vain maanpakoon syösty; Oi, kärsi: suur' on maailma ja laaja. ROMEO. Ei maailmaa Veronan ulkopuolia. Vaan kiirastuli, piina, horna itse.
MARKUS. Isän kotoa ei ole hänellä enää. TYKO. Olettepa isänsä te. MARKUS. Häntä en tunne, hänet olen hylännyt. TYKO. Kova oli kaiketi syy tekoon niin kovaan teiltä. MARKUS. Hän ei käyttänyt itseänsä isäänsä kohtaan niinkuin pojan tulee. Piina ja kuolema! hän kihlasi vihamieheni tyttären, ja tästä sain vasta tiedon koska hän jo oli sotaretkellänsä.
Ja senvuoksi minä en antaisi hänelle mitään käsiin, jota hän voisi omin päin käyttää. Että minä antaisin hänen pantata isäni talon! Ei koskaan, ei koskaan! Hänellä ei ole mitään käsitystä afääreistä, vaikka hän luulee itsestään hyvinkin paljon. Ne on kaikki vaan ajatuksia ja tuumia, oikkuja, mieleenpistoja. Ah, jos sinä aavistaisit mikä piina se on minulle nähdä ja kuulla kaikkea tuota!
Mutta koe toki kerran vielä jännittää sun luontos ja elä istu siinä vääränä kuin suutari. TOMMI. Kuin Jerusalmin suutari, niin huokaen kuoleman perään. ARISTARKUS. Vaan viisi tuntia on jälellä. TOMMI. Oi piina! Minä en kestä tätä. Ilma, jota hengitän, on vimmatun ohkanen ja hieno, ja mauton kuin vesi. Ja niin on koko elämä. ANTON. Minä taasen tuskin taidan hengittää.
Läksit kouluhuu kotoa. Etpä yöksi lähtenynnä, Etkä yöksi, et kaheksi; Läksit kaikeksi iäksi, Kuuksi päiväksi katosit. Läksit kouluhun kotoa, Piinahan ison pihoilta; Kova on koulu käyäksesi, Piina pitkä ollaksesi, Ikävä eleäksesi. Siell' on ohjat ostettuna, Valmistettu vankirauat, Ei ketänä muita vasten, Vasten vaivaista sinua, Ja kohti kovaosaista.
"Minä kuolen ... minä tukehdun tähän juhlallisuuteen", ajatteli Lisbet epätoivoissaan, "minä teen jonkin tyhmyyden, heitän lasillisen vettä 'amiraalin' päälle ... minä sanon jotain mieletöntä, kunhan tämä piina vain loppuisi..." "Isä, kuulehan", sanoi hän ääneen, "paljonko tämä pöytä maksaisi, jos se olisi poltetuista manteleista?"