United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oh, minunhan siitä pitäisikin kiittää! Emma. No mitä pidät pääkaupungista? Loviisa. Olen oikein siihen ihastunut.. Puistot ja kaikki paikat niin kauniita, Haaksirikkoiset Tähtitornivuorella oikein hurmaava ja teaatterissa oli tavattoman hauska! Emma. Siellä onkin melkein aina hauska. Loviisa. Mutta oletko jo ulos menossa? Emma. Menen vaan vähän kävelemään ja juon samalla lasillisen kivennäisvettä.
Tappotannerten rauniot ovat tasoittuneet ja talot ja puutarhat ja puistot ja pellot ovat vanhoilla paikoillaan, ei mitään ole hävitetty, erämaa kukkii, koko maailma on ennallaan niinkuin tämä talommekin, josta en ikinä lähde sanoinhan jo: minä jään tänne enkä koskaan lähde. Pian, pian ne muistiin, onneni hetket!
Mutta minä rakastan sellaisia järviä, joiden ympärillä vaihtelee puistot, kylät, viljavainiot ja kaupungit, jatkoi Eliina.
Kaupungin puistot olivat käyneet hänen mielipaikoikseen. Siellä käveli hän syksyisinä, kuuraisina aamuina tuntikausia, käytävää ylös, toista alas, ja suunnitteli vastaista elämäänsä. Vieläkö siitä mahtaisi tulla jotakin? Voisiko näistä muruista ehkä vielä jotakin eheää ja yhtenäistä rakentaa? Oli tullut varhainen syksy tänä vuonna.
Kangastelevaksi uneksumusmaaksi hän sen loihtisi Parsifalillensa, jossa kukkaset kuin kalpeat syttyneet tähdet loistaisivat kedoilla, ja jossa viileänylhäiset puistot kajastelevain vesien partailla viihdyttäisivät ihmisen ristissäkätiseksi. Hiljaisessa uneksuvassa linnassa kasvattaa Herzeloyde lapsensa yksin ja kutoo valkounisen rintansa uneksumusharsoilla lapsensa mielen.
Tuoll' illan lepoon vavahtain jo vaipui kadut, puistot. Oi tule, armas, otsaltain pois pyyhi päivän muistot! Kuin päivän piina sielussain niin syvät juuret saikaan? Vie minut iltaan, armahain, vie minut unen aikaan! Mun teki päivä vangikseen, sen vaivat sielu toistaa. Vie minut, armas, vapauteen! Jo iltatähti loistaa. Sun tuskin huomasin ma siihen aikaan niin sokeaksi kevät tehdä voi.
Syyskirjavat kuvat kuin tuulien tuvat mun sieluni silmien ohitse käy, monet mennehet muistot kuin kuolevat puistot punahehkunta, jolle ei loppua näy. Olen tottunut tuohon: näin nääntyvän ruohon ja kuolevan kukkien sydämestäin, mut mistä, ah mistä sävel soi kevähistä taru lempeni, jonka jo loppuvan näin?
Kuulkaa Luonnotarten kuiskausta, nähkää Suomen talven suuri taika! Koko Helsinki on helmilöissä, puistot kaikki kuurakaunehissa, kaasut palaa, sähkölamput loistaa, esplanaadi on kuin taikalinna, peikkoin palatsi ja vuoren hovi, jossa Hiiden neien häitä juodaan.
Giardini publici, yleiset puistot, joita siellä on kaksi pientä, ovat alkuaan hietasärkkä, syrjäinen, kulkuveteen pistävä niemeke Lidon sisäpuolella. Sinne viittaamaan ja istutuksia hankkimaan oli tarpeen Bonaparten nero. Näiden pienten puistojen siimestä voi siunata helteisenä päivänä. Mutta silloin ollaan julkisella kävelypaikalla; sen kukat tuoksuvat ikäänkuin viranomaisten palkkaamina.
Tosin kyllä oli hänellä aina kumppalia, väliin Ida, väliin Alice, toisinaan taas koko joukko iloisia ystäviä; mutta se ei vaikuttanut mitään, kun Eva vaan oli joukossa. "Central Park" on täydellinen Arkadia sen uskallan sanoa, sillä olen nähnyt useimmat puistot tähän saakka tunnetussa maailmassa.