United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei kenellekään ole kadun lyyrikko sorvaillut siroimpia lauluja kuin sille ellei ilotytölleen, sen haltiahengelle. Hän on ylistellyt sen siimestä, laulanut sen lehtipuvun silkinkahinaa, kuvannut sen liepeiden vivahdukset sekä päivisin että öisin lyhtyjen valossa, kuvannut sen kukinnan ja sen kukkien lemun.
Hakokojuja ja valkosia telttoja oli sekaisin, ja niiden välissä liikkui miehiä suomalaisista ja ruotsalaisista rykmenteistä. Suven paras osa oli jo mennyt, mutta nummen kauneus pysyi vielä entisellään. Kanerva kukki, puolat punertuivat ja hongat levittivät siimestä ja tuoksuansa kaikkialle. Oli lämmin päivä, ilma raitis ja puhdas.
Noin vanhus vakaa huusi, sen taivas kuullut on: Sa sortuneina muurit näät linnaraunion. Sen menneen loiston tietää vain yksi pylväs suo; pian salaa suistuu yöhön myös viime jäännös tuo. Miss' ennen puistot versoi, näät aavan nummimaan, puu siimestä ei tarjoo, ei lähde vilppauttaan; kuninkaan nimi lauluiss' ei kuulu kaikuvan, häviö, unho! siinä on kirous laulajan.
Enimmäkseen hän istui toisen aitan kynnyksellä, taikka tuvan portailla taikka missä milloinkin sattui siimestä olemaan, ja ompeli. Hän näytti useimmiten ompelevan paitoja ja muita, mutta välistä hän kutoikin, milloin sukkaa, milloin vyötä, milloin mitäkin. Uutteraan hän ompeli, ja ommellessaan hän usein hyräili, ja minä istuin aitan kynnyksellä ja katselin häntä ja kuuntelin.
Jos jollonkin kulet Pietarsaareen, niin ennen Sundbystä kaupunkiin tultuasi noin venäjän virstan paikkoin emäkirkosta, poikene tieltä vasemmalle puolen. Missä pelto nyt on siinä oli tähän aikaan herras talo kauppamies Anströmin kesä-asunto. Pienet koivupensaat istutetut Emmalta ja Hannalta eivät silloin siimestä auringon paisteessa antaneet.
Vettä oli viljalta ja puita runsaasti suomassa suloista siimestä. Kaikesta näkyi, että maa tällä tienoolla oli hyvin viljavaa. Paikka paikoin oli tie vähän ventopohjainen, ja saimme ratsastaa varovasti, ett'eivät hevoset uppoaisi liejuun, jota peitti ainoastaan ohut kuori kovaa maata.
Nyttemmin oli tuon vanhan niinipuun ympäri vyötetty pari rautavannetta hajoamisen estämiseksi, mutta kyllä se antoikin siimestä kaikille taloon kuuluville, ja mitä se puolentoista vuosisadan elämänsä ajalla oli saanut nähdä, sitä ei voinut kukaan nyt elävä kertoa. Tämän ikivanhan muistomerkin alla oli Sprengtportin tapana mieluimmin levähtää, ja täältä katseli hän seutua.
Hänen isänsä, vanha ristin sotilas, havaitsi rakkautemme, ja ajatellessaan meidän kahden välillä olevaa sääty-erotusta, hän ei nähnyt muuta neuvoa tyttärensä kunnian suojelemiseksi, kuin luostarin siimestä. Minä palasin pitkältä sotaretkeltä, myötäni tuoden laakereita ja saalista, nähdäkseni onneni ijäti kadonneeksi!
»Ei nyt enää», vastasi Elina hymyillen. »Päivällä tuo oli kuumanlainen ulkona, sillä eipähän niistä pavuista liene siimestä ollut, mutta nyt onkin kaikki kitketty ja sitä paitsi on minulla nyt katsottuna hyvä paikka ruusupensaillemmekin, kun ne syksyllä tulevat Nokiasta.» »Mistä sitte?» »Sinun kammarisi ikkunan eteen, vähän viistoon, lähelle vanhaa vaahteraa me ne panemme.
Noin 1 1/2 tuntia ratsastettuamme jouduimme pienen järven tai, oikeammin sanoen, lammikon luo, jonka rannoilla kauniit, suuret lehtipuut tarjosivat toivomaamme siimestä. Me päätimme siis siinä syödä aamiaista. Paikan nimi oli Emballah. Pieni lammikko oli hyvin matala, ja sen rämeisillä rannoilla näkyi suuret joukot sammakoita väsymättä kurnuttelemassa.