United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TYYNE. Eikä täällä ole kuin yksi ovi! Minä hyppään ulos ikkunasta. KALLE. Se on liian korkealla. Sinun täytyy piiloutua johonkin. Tuonne pöydän alle Ei, tänne sohvan taa . Ei, nyt minä tiedän! Tule tänne, pistän sinut tuohon kaappiin. Pian pian! TYYNE. Mutta jos minä siellä tukehdun? KALLE. Joutavata, eihän se kestä kuin muutamia minutteja eihän hän kauan viivy .
»Venus auttakoon, kuinka nyt on lämmin!» Fulvia sanoi, »eikä aurinkokaan helota. Olisin toivonut, että nuo taitamattomat merimiehet olisivat peittäneet koko aukon.» »Oh! On todella kuuma! Voin pahoin, miltei tukehdun!» Pansan emäntä virkkoi. Hänenkään koeteltu stoalaisuutensa ei kestänyt katsella näytelmää, joka kohta esitettäisiin.
Hän oli kasvoiltaan vallan mustanpuhuva ja hän sätkytteli sekä käsiään että jalkojaan päästäkseen vapaaksi ja huusi: »Mikä p un loukku! Auttakaa, auttakaa, minä tukehdun!
Arnoldin silmät saivat kiiltävän ilmeen. Hän painoi Esterin miehuutensa koko voimalla sykkivää sydäntänsä vasten. Ei, ei Verner, älä niin kovasti. Minä vallan tukehdun, puhui Ester punaisin poskin ja hehkuvin silmin, koettaen irroittaa itseään kauvemmaksi Verneristä. Mutta miksi et...? Ei Verner, ei!
NIILO. Tai sano vaan, että olet viaton, että HELENA. Sitä en voi, en voi, Niilo. Ooh minä tukehdun! NIILO.
"Entäs jos nyt juoksisit tiehesi sekä talosta että äidin ja kaikkien luota, mutta Liv Liv ", hän istahti taas ja hengitti syvään. Nousi hetken kuluttua, pyyhkäsi otsaansa, käveli edestakaisin. "Yhdentekevä, tästä pitää tulla loppu. Rohkeutta Aslak! Vielä sinusta voi tulla mies. Mutta minä ihan tukehdun täällä naislörpötyksiin, hyvä on päästä ulos. Huh! kuinka ahdasta ja kuumaa täällä on!"
Vasili! Tule auttamaan! Kylmä vesilaine on hyökännyt vierashuoneeseeni! Vasili, nyt se huuhtoi kaikki kupit pöydältä! Vasili, nyt se kaasi samovarin! Vasili, auta, minä tukehdun! Mutta Vasilia ei tule. Hän on pelastamassa toisia ihmisiä, sellaisia, jotka eivät ole mielipiteiltään vanhoillisia! Veri nousi Vasilin päähän, kutkutti tukan juuria, ja takasin painuessaan jätti pään hienoon hikeen.
"Minä kuolen ... minä tukehdun tähän juhlallisuuteen", ajatteli Lisbet epätoivoissaan, "minä teen jonkin tyhmyyden, heitän lasillisen vettä 'amiraalin' päälle ... minä sanon jotain mieletöntä, kunhan tämä piina vain loppuisi..." "Isä, kuulehan", sanoi hän ääneen, "paljonko tämä pöytä maksaisi, jos se olisi poltetuista manteleista?"
Vastakihlattujen herra Möllerin ja tyttäreni Olinan malja." Donnerin rouvan kasvot lensivät keltaisiksi ja vehreiksi ja vaihtoivat väriä kilvan hänen silkkihameensa kanssa. Aurora oli kalpea. "Mamma, minä tukehdun," kuiskasi hän. "Jumalan tähden, malta mielesi, lapsukainen, äläkä tee skandaalia." "Hm," ryki kapteeni. "Samoin, samoin," sanoi rouva.
"Ei, tätä ei saa jatkua", ajatteli hän, kun hän mielenliikutuksen ajamana kiivain askelin ja umpimähkään kuljeskeli katuja, "en voi elää tällaisen painon alla, en kestä, että mies, jota kerran niin sanomattomasti rakastin, alituisesti kiusaa ja loukkaa minua minä tukehdun, menehdyn, sieluni nääntyy... Hän ei ole se, miksi häntä luulin, ei se, jota rakastin, minun Bengtini on kuollut, kuollut on rakkauteni ... nyt olen toisen oma ... vieraan miehen, joka hävittää paraimman ja kauneimman itseni ... en voi elää hänen kanssaan ... en voi!