United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kenties oli noilla ihmisillä samanlaiset ajatukset ja toiwot tien awauksesta kuin meilläkin, mutta seuraukset oliwat heille edullisemmat, sillä sydänmaalle menewä tie tuli meidän puhkaistawaksemme. Emme päässeet sinä päiwänä etemmäksi kuin yhden neljänneksen päähän. Siinä oli talo ja kiitimme onneamme, kun pääsimme siihen yöksi.
Herrat pitivätkin sanansa sydänmaalle lähdön suhteen, mutta kauan saivat kirkkomiehet odottaa, ennenkuin herrojen päivällisunet olivat päähän maatut, eväspullot laitetut ja metsäpukimet päälle saadut. Siksipä muut venhekunnat jättivät Ristolan matkueen, joka vasta auringon mailleen mennessä pääsi lähtemään.
Hän ei ollut kuin vuoden vanha, kun ensi kerran mentiin sydänmaalle vihollisia pakoon. Isällä ja äidillä oli ylenmäärin työtä jokapäiväisten elantotarpeiden hankkimisessa. Vanhus hoiti lasta. Siitä kiintyivät nämä kaksi toisiinsa, niin että »ukko» oli Annaliisalle isää ja äitiä rakkaampi. Pienokaista ei saatu ymmärtämään, ettei »ukko» tulisi takaisin.
Tuonne ne nyt pääsivätkin kauas kukkuloille ja ahoille huilailemaan mieltään myöten. Tuomelassa valmisteltiin karjan vientiä sydänmaalle. Siinä hoppuiltiin ja hälistiin kuin kansanvaelluksen alkaessa ja odoteltiin toisiaan. Milloin olivat piijat jonnekin juosseet, milloin ei taas näkynyt isäntää ja emäntää. Muutamakseen olivat nämä viimeiset kateissa ja Viija meni heitä noutamaan.
FANNY. Mitä minä niistä herroista ROUVA PENTTINEN. Herra siunaa vanhaksi piiaksiko sinä sitten aijot jäädä? Kun hautaantuisit sinne sydänmaalle! Ei, Vanny, sinua ei vaan ole sitä varten kouluutettu, että sinusta vanha piika tehtäisiin. Ei ensinkään, niin paljon kuin tiedät. Johan sille nauraisivat kaikki ihmiset, ja Lintemanska kun pääsisi ilkkumaan.
»Niin, lystikö sinun oli?» hän kysyi Hannalta. »Kovasti.» »Sen arvaan. Ensi kesänä pitää minunkin päästä maalle koko lupa-ajaksi. Ei auta mikään. Mutta kauemmas minä tahdon, kuka niin lähellä viitsisi olla kuin Pölläkässä. Tuonne oikein sydänmaalle, Karjalaan.» »Ehkä sinut pappa laskee», sanoi äiti, »jos luet ahkerasti, että pääset luokalta». Jussi puri hammasta.
Lähdimme wainajaa wiemään wiimeistä taiwalta kylään. Sieltä oli jo sinä aamuna tullut useampia hewosmiehiä sydänmaalle päin, jonkatähden kulku nyt jo oli isosti parempi kuin tullessamme. Weimme wainajan kunnan=lautakunnan esimiehen tykö ja esittelimme hänelle löytömme.
Heinäkangas mainitsi tämän karhun ainoastaan sentähden, että se oli hänen ensimmäisensä; hän muisti vieläkin, ettei hän sinä yönä paljo silmiään ummistanut, sillä ajatus, että hän huomisaamuna pääsee metsälle, piti häntä valveilla. Varhain aamulla vaelsivat nuo kolme miestä sydänmaalle.
Elli kuuli heiltä, että Olavi oli ollut pyhää vasten yöllä järven takana kylän kentällä nuorten kanssa tanssimassa. Aamun valjetessa kuului sitten lähteneen sydänmaalle päin pyssy olallaan. Kun pastori oli valmis lähtemään, kysyi hän vielä kerran kamarinsa ovelta: Et siis tulee? Miksei hän oikeastaan voisi mennä. Mitä hän täälläkään tekee yksinään koko pitkän päivän. Mutta ripille?
Ei, kuiskasi Fanny ja painoi päänsä vielä alemmaksi. No niin? No, mitä varten sitten pyrit muuanne? Ja hyväänkin paikkaan, kun sydänmaalle, korpeen! Eihän Fanny osannut sanoa mitä varten. Pois hän vaan halusi, eikä siinä auttanut riidat eikä torat, eipä uhkauksetkaan. Luuletko tulevasi toimeen kuudella sadalla markalla? kysyi isä kerran. Riittääkö se sinulla ruokaankaan, saati sitten vaatteisiin?