United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se tulee niistä tuhannesta karhusta, jotka juoksevat meidän jäljestämme nielemään meitä", vastasi poro. "Mutta älä pelkää: minä olen vuoren haltian oma loihtuporo, eikä ainoakaan karhu vielä ole minun kantapäitäni tavoittanut." Niin matkasivat taas hetkisen. Silloin kysyi Sampo: "mitähän läähätystä tuo on, joka takanamme kuuluu?"
Huomenna tai ylihuomenna saamme kenties jo nähdä auringonkin. Katsopas, kuinka kummasti tuo valo punaa Rastekaisen huippua!" Sampo katseli länteen päin ja näki, kuinka lumi kauas hohti punaiselta Rastekaisen synkällä huipulla, jota hän ei pitkään aikaan ollut silmin erottanut. Heti johtui hänelle mieleen, kuinka ihmeellisen ihanaa olisi, jos saisi etäältä nähdä vuoren haltian.
Kun olimme syöneet, rupesimme kertomaan satuja, mutta äidin-äitimme kielsi meitä kovasti mainitsemasta mitään metsän haltian nimeä taikka muutoin mitään pahaa tai epäiltävää olentoa, oli se mikä hyvänsä. Yöllä minä en saanut unta.
Nykyisen haltian aikana oli mainittu rustholli kuitenkin saanut vaihettelemalla naapureilta yhden ja toisen mukavamman palstan, niin että se siinäkin suhteessa oli muita etevämpi. Paras etu, mikä Siuron rusthollilla oli tuosta erinäisestä asemastansa, oli kuitenkin se, että itse kartano oli jotenkin kauniilla paikalla.
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Hektor, surman henki, sa vait ole vannomisista! Kuin kera ihmisien ei liittoon leijonat yhdy, kesken lampahien sekä sutten ei sopu synny, vaan välill' ainainen viha vallitsee, verivaino, yhtäpä mahdoton on sovun syntyä sulle ja mulle, kunnes kyllähiseksi jo jommankumman on hurme Areen juotellut, sodan haltian leiskuvakilven.
Minä olen piilossa jonkin tammen takana ja olen pukeutunut sanokaa, Bjelke, mihin pukuun minä pukeutuisin? Haltian, dryadin tai ehkä pelottoman ja nuhteettoman ritarin pukuun?
Hän unhotti lain ja kohotti hirmuisen pitkän käsivartensa, surmaamaan Sampo Lappalais parkaa. Mutta samassa vaalenivat revontulet, ja punainen juova välähti taivaalle ja paistoi keskelle vuoren haltian hyyteistä naamaa, niin että hän äkkiä sokeutui ja pudotti käsivartensa alas.
Hän jo tulee tuolta! Taivaan tumman rannan kevät kirkastaa, Kevätpäivä kultaa pilviin hajoittaa. Räisky, talvi kylmä, hangen lumisen! Rauska, järvi jäinen, alla luistimen! Kenpä pelkäis sua, kylmä haltia. Lumen alta voipi kevät saapua. Ei nyt huolta! Hän jo tulee tuolta. Nyt me seppelöimme kevään haltian! Piiri riemuin pyörii päällä kanervan.
Ei, paremp' iskeä on heti yhteen, kohta jo koittaa, kumpaiselleko voiton Olympon valtias antaa." Noin hän vartoen mietti, mut luo jo Akhilleus joutui, Areen kaltainen, sodan haltian leiskuvaharjan, pääll' olan oikean Pelionin tuhosaarnea tuimaa heiluttain; hänen varrellaan sovat vaskiset välkkyi kuin tulen liekit tai kuin nouseva Helios itse.
"Kas, hyvää huomenta kummi, hyvää huomenta Harmaaparta", sanoivat Tahvo ja Ester, sillä he eivät peljänneet ollenkaan; he olivat monta vuotta tunteneet haltian, joka ennen vanhaan oli kutsuttu kummiksi heille paremman puutteessa. "Jumal' antakoon", vastasi Harmaaparta, yhä vain katsoen lakastunutta haavan lehteä.